Neuvola nro.7 ja yllätys visiitti Jorviin

Mulla oli eilen toisiksi viimeinen neuvola käynti. Tai mahdollisesti jopa viimeinen. Mittasin aamulla totuttuun tapaan verenpaineen kotona joka olikin todella korkea (150/107). Neuvola tapaamiseen menin rauhallisin mielin ja kerroin alussa perjantaista asti vaivanneista supistuksista. Neuvolatäti oli kuvailemani mukaan sitä mieltä, että synnytys voi olla hyvinkin käynnistymässä. Sydänäänet olivat hyvät ja vauva oli laskeutunut.

Mainitessani verenpaineesta neukkutäti sanoikin yllättäen, että mun pitää lähteä suoraan Jorviin, koska paineet ovat sen verran kovat ja synnytys ilmeisesti hyvin lähellä. Terveyskeskuksesta lähtiessäni olin aivan ymmälläni. Olin ajatellut mennä ostamaan loput puuttuvat pienet vauva tarvikkeet, mutta olinkin ehkä menossa synnyttämään. Pakokauhu iski ja pieni itkuhan siinä myös pääsi kun soitin miehelle.

Koko tilanne tuntui niin absurdilta kun seisoin ruuhkapussissa kipeine supistuksineni (eikä kukaan tarjonnut istumapaikkaa vaikka ilmeeni oli varmasti välillä kovinkin tuskainen) enkä yhtään tiennyt mitä tuleman piti. Ajattelin vain kotia joka oli jäänyt kauheaan sotkuun sekä sairaalakassia jota en ollut vieläkään pakannut. Kaiken kruunasi hirveä räntäsade joka alkoi kun astuin bussista ulos ja yritin löytää oikeaa ovea mistä pääsisin synnytysosastolle.

Lopulta löysin oikean paikan ja ilmoittauduttuani istuin odottamaan kätilöä. Kauaa en joutunut odottamaan kun mukava kätilö tuli ja vei minut tarkkailuhuoneeseen. Makasin sydänkäyrillä puoli tuntia ja sen jälkeen verenpaineet mitattiin uudestaan. Lukema oli vieläkin korkeampi (154/116) joten jouduin takaisin odotustilaan jotta hoitaja voisi tulla ottamaan labranäytteet.

Tunnin odotettuani otettiin verikoe ja sen jälkeen jouduin odottamaan vielä toisen tunnin. Tässä välissä mies oli onneksi päässyt töistä ja tuli seurakseni.

Kun labratulokset olivat valmistuneet kutsui kätilö minut lääkärin vastaanotolle. Pissa sekä labrat olivat kuulemma puhtaat. Kerroin kipeistä supistuksista joten lääkäri halusi tehdä sisätutkimuksen sekä ultrata vauvan. Kohdunsuu oli melkein 2 cm auki ja jos oikein muistan kohdunkaulaa oli jäljellä 1,5 cm. Voi olla, että tuo jälkimmäinen luku oli kyllä jotain ihan muuta. Supistukset olivat siis alkaneet hyvin tehoamaan. Ultrassa kaikki näytti myös olevan oikein hyvin ja painoa poitsulla oli noin 3,2 kg. Ei onneksi siis vielä mikään aivan jättiläinen!

Tutkimukset tehtyään lääkäri meni konsultoimaan vanhempaa lääkäriä siitä aloitettaisiinko minulle verenpainelääkitys. Hetken päästä lääkäri palasi ja tuomio oli lääkityksen aloitus ja seurantaan jääminen. Niinpä pääsin omaan pieneen huoneeseen lepäämään pariksi tunniksi. Ja ai että ne pari tuntia meni hitaasti! Välillä tuli myös todella kipeitä supistuksia tiheästi. Ne kuitenkin lopahtivat jossain kohtaa.

Pari tuntia levättyäni kätilö tuli mittaamaan verenpaineen. Paineet olivat onneksi laskeneet hiukan joten kätilö meni neuvottelemaan lääkärin kanssa pääsisinkö kotiin vai jäisinkö yöksi vielä tarkkailuun. Olin jo aika epätoivoinen sillä supistukset olivat kipeitä eikä siellä ollut mitään mahdollisuutta helpottaa niitä. Kotona sentään pääsisi suihkuun ja saisi kaurapussin pahinpaan kipuun. Onneksi sain lähteä kotiin, koska oloni oli muuten hyvä.

Torstaina pitäisi mennä kontrolliin ellei synnytys ole alkanut ennen sitä. Nyt joudun kolmesti päivässä syömään verenpainelääkkeen ja mittaamaan paineet.

Tänään pitäisi vielä siivota ja pakata vihdoin se sairaalakassi. Sitten olen ihan valmis puskemaan tämän poitsun ulos sillä enään kovin montaa päivää en näitä supistuksia jaksa. Vaan saas nähdä kuinka käy :)

Pesänrakennusvietti iski

Tänne on vihdoin iskenyt se kuuluisa raskaudenaikainen pesänrakennusvietti.

Olen ollut aina kova siivoamaan ja leipomaan joten mitään kovin radikaalia muutosta ei ole tapahtunut. Ehkä pikemminkin olen palaamassa normaaliksi itsekseni. Koko muun raskauden ajan siivoaminen ja leipominen on ollut vähän sellaista pakkopullaa, mutta nyt olen taas nauttinut kaikenlaisista kotihommista.

Mulla on muutenkin tosi tarkka siivousrytmi ja tulen todella kiukkuiseksi jos en sitä pysty noudattamaan. Vähän jo etukäteen pelottaa miten vauvan synnyttyä käy. Voi olla, että sitten ei ole aikaa eikä ehkä voimavarojakaan käyttää näin montaa tuntia viikossa siivouksiin.
Olen myös todella kontrollifriikki ja mulla on tietyt omat tavat miten siivoan ja meillä mies ei hoida mitään kotihommia. Haluan itse tyhjentää astianpesukoneenkin koska mulla on oma järjestys miten astiat laitetaan paikalleen ja mies ei sitä suostu tajuamaan. Voi olla, että joudun vielä luopumaan omista hulluista tavoistani, koska en varmasti joka paikkaan lapsen synnyttyä repeä.

Tänään leivoin kolme pellillistä korvapuusteja pakkaseen laitettavaksi. On sitten jotain hätä vierasvaraa jos en jaksa vauvan kanssa leipoa.

Eilen tunsin mielestäni ensimmäiset selkeät supistukset. Ne kestivät kerrallaan ehkä vajaa minuutin, mutta en tajunnut kellottaa niiden väliä. Epäilen myös, että eilen aamulla irtosi limatulppa, mutta siitä en ole ihan varma. Mies kertoi heränneensä monta kertaa viime yönä siihen, että vaikeroin ja nyyhkytin unissani. Itse en sellaista tiedostanut tekeväni, mutta heräsin kyllä monta kertaa yöllä siihen, että vatsaan koski todella kovaa. 

Tuntuu todella hassulta, että oikeasti synnytys voi käynnistyä hetkenä minä hyvänsä. Huomenna on enään tasan viikko laskettuunaikaan. Saas nähdä kauanko poitsu jaksaa vielä masussa kölliä. Itselläni ei olisi vielä mikään kiire synnyttämään ja aijonkin nauttia näistä viimeisistä päivistä tai viikoista kyllä ihan täysillä!

Vauvan tarvikkeet ja mitä meiltä vielä puuttuu

Meillä alkaa olla jo aika hyvin kaikki valmiina pientä tulokasta varten. Olen aikamoinen tavara hifistelijä ja mulle tärkeää on oikeastaan kaikessa mitä ostan, että tuote on laadukas ja miellyttää silmää. Maksan mielellään vähän enemmän, että saan juuri sellaisen kuin haluan ja että tavara mahdollisesti kestää vuosia ja on myös myytävissä eteenpäin.

Melkein kaikki tavarat tälle meidän tulevalle hurmurille olen ostanut torin kautta käytettynä. Suurimman osan vaatteista muutamaa lukuun ottamatta olen ostanut kirppikseltä niin kuin täällä kerroin. Joitain pieniä hankintoja on vielä tekemättä jotka mielelläni ostaisin ennen vauvan syntymää. Ei olla kummatkaan miehen kanssa mitään kauheita shoppailijoita joten kauppoihin ryysiminen pienen vauvan kanssa ei tunnu huokuttelevalta ajatukselta. Mielummin käytetään se aika johonkin muuhun.

Tässä vähän listaa mitä meillä jo on ja mitä taas puuttuu: 

Nukkuminen:

• Pinnasänky ja patja, ostettu perhetutulta
• Vauvanpesä
• reunapehmuste
• 5 kpl aluslakanoita ja kahdet pussilakanat
• 3 kpl muovitettua froteeta
• 2 kpl peittoa
• Itkuhälytin, mietinnässä nabby
  
  
  

Liikkuminen: 

• Yhdistelmärattaat, Emmaljunga city cross ja city koppa. Ostettu käytettynä.
• Manduca, ostettu käytettynä.
• Rattaisiin tavaralokerikko
• Hoitolaukuksi hankittiin Kånkkenin nro.2
• Turvakaukalo ja jalusta
• Lämpöpussi kaukaloon
• Lämpöpussi rattaisiin, tuli rattaiden mukana
  
  
  
  
  
  
  

Imettäminen & Syöminen:

• Stokken Tripp Trapp ja new born setti, ostettu käytettynä
• Stokken baby setti ja pehmusteet, ostettu käytettynä
• Tuttipulloja 
• Harsoja paljon
• Rintapumppu, ostetaan lapsen synnyttyä jos tarvitsee
• Liivinsuojia
• Maidonkerääjä

Hygienia & kylpeminen:

• Stokken flexi bath ja kylpytuki, ostettu käytettynä
• Kylpylämpömittari
• Kylpyöljyä
• 2 x huppupyyhe
• Kynsisakset
• Hiusharja
• Vanulappuja- ja puikkoja
• Talkkia
• Perusvoide
• Vaippoja
• Nenäimuri
• D-vitamiinitipat
• Bebanthenia
• vauvan särkylääkettä
• Kuumemittari
  
  
  

  

  Amme mahtuu meidän pienen kylppärin/vessan nurkkaan joten voin todella suositella muillekkin joilla ei ole paljoa ylimääräistä säilytystilaa

Muut:

• Tutteja
• Tuttinauha
• Sitteri baby björnin balance, ostettu käytettynä 
  

Puuttuukohan jotain oleellista tai epäoleellista vielä? 

Enään vajaa kaksi viikkoa laskettuun aikaan joten nyt olisi viimeiset hetket tehdä  loputkin hankinnoista! Toivon ettei poika päätä ainakaan paljon ennen sitä marraskuun kuudetta putkahtaa maailmaan, koska tuntuu etten ole vielä millään tasolla valmis. Toisaalta voiko sitä koskaan täysin valmiiksi itseään tunteakkaan...?
Jokatapauksessa jännittävät hetket ovat käsillä:)

Täysiaikaisuus saavutettu ja neuvola nro.6!

Eilen meillä lähti käyntiin 38 raskausviikko eli jos poika päättäisi nyt syntyä hän olisi täysiaikainen. Mä ja veljeni ollaan kummatkin synnytty juurikin raskausviikolla 38. Mies vielä paljon aikaisemmin. Neuvolasta kysyin jonkin aikaa sitten onko sillä merkitystä jos kummatkin vanhemmat ovat syntyneet ennen laskettua aikaa. Ei kuulemma ole ja uskonkin, että tämä meidän jäbä syntyy reilusti lasketun ajan jälkeen. Ainakaan vielä ei ole mitään merkkejä, että synnytys olisi ihan lähi päivinä käynnistymässä.

Mulle iski perjantai illalla ihan yhtäkki kauhea kurkkukipu ja nyt olenkin sitten kauheassa flunssassa. Kuume ei tosin ainakaan vielä ole noussut, mutta muuten olo on aika voimaton. Kahtena edellisenä yönä on myös tullut nukuttua aika huonosti. Kuumaa mehua onkin kulunut litra tolkulla kun en viitsisi hirveästi mitään lääkkeitä syödä. Yhden panadolin otin, mutta siitä ei ollut oikein mitään apua.

Lauantaina olisi hyvän ystävän häät joten toivon todella, että olen parantanut siihen mennessä. Mulla on pieni asukriisi kun ei ole vielä mitään hajua mitä päälleni laitan. Mikään vanhoista mekoistani ei enää todellakaan mene päälle joten pitäisi tällä viikolla suunnata varmaan kauppoihin katselemaan jotain. Ideaali tilanne olisi jos voisin sitten samaa mekkoa käyttää pojan ristiäisissä. Voi tosin olla, että kroppa on sitten taas niin erimallinen, että se mikä nyt tämän vatsan kanssa näyttää hyvälle ei enää istukkaan kun isoin kumpu (toivottavasti) on kadonnut. Joudun myös noihin häihin metsästämään kenkiä lainaan sillä omat korkkarit ei mennyt edes survomalla enään jalkaan. Jotkut balleriina tyyppiset kengät voisivatkin olla tässä tilanteessa paremmat.

Mulla oli tänään myös neuvola. Koko käynti kesti alle 10 minuuttia kun aikaisemmat käynnit ovat olleet vähintään sen 30 min. Nyt vaan kyseltiin nopeasti voinnit läpi ja kun ei ollut mitään poikkeavaa katsottiin vauvan sydänäänet. Kaikki näytti olevan niinkuin pitää ja poika oli jo laskeutunut kuulemma tosi alas. Vähän oli neukkutäti sitä mieltä että nähdäänköhän enään seuraavalla käynnillä joka olisi kahden viikon päästä. itse uskon, että nähdään, mutta saa nähdä. Hieman alkoi jo jännäämään!:)

Nyt painelen takaisin tuonne sohvan pohjalle lepäämään veti tuo neuvolakäynti nimittäin olon aika veteläksi kun joutui juoksentelemaan busseihin ja ruokakauppaan.

Ihanaa maanantaita!:)

Kaisa & Poitsu 37+1

ps. alla muutama masu kuva tältä päivältä. Pitäisi ehkä pyytää miestä ottamaan ihan kunnon kuvia niin jäisi muistoksi. Ei nää peili kuvat nimittäin ehkä niitä parhaimpia ole :D

rv 36+1

Tänään alkoi mammaloman toinen viikko ja eilen poksahti rikki rv 36+0! Viime viikko sujahti ohi nopeammin kuin olin ajatellut. Pelkäsin, että kotona ollessa aika pysähtyy, mutta niin ei onneksi käynytkään. Toki välillä aika kävi todella pitkäksi kun tekemistä ei meinannut keksiä eikä lepäilyäkään loputtomiin jaksa.

Aika kuluu aikalailla telkkariohjelmia netistä katsoessa, koiran kanssa lenkkeillessä ja siivotessa. Tein taas vähän listaa mitä kaikkea pitäisi/voisi tässä lomalla ennen lapsen syntymää tehdä:

• Täyttää vauvakirjat loppuun odotusajalta
• Pestä loput vauvanvaatteet ja järjestellä lipasto uudestaan
• Pestä vauvan lakanat ja laittaa sänky valmiiksi
• Suunnitella ristiäisiä vähän valmiiksi
• Nukkua ja kerätä voimia
• Siivoilla ja järjestellä kaappeja
• Käydä miehen kanssa syömässä ulkona
• Viettää tyttöjen iltaa
• Hankkia loput vauva tavarat

Samaan aikaan toivon, että nämä loput viikot menisi mahdollisimman nopeasti ja samaan aikaan taas toivon, ettei tämä odotusaika loppuisi ihan vielä. Olo on vieläkin ihan hyvä joten ei valittamista. Lyhyet kävelylenkit sujuvat ongelmitta ja siivotakkin jaksan vielä hyvin. Nukuttuakin saan melkein normaalisti eikä päivisin vaivaa mikään kamala väsymys. Synnytystäkin pitäisi kai pikkuhiljaa alkaa jo miettiä? Tuntuu vain jotenkin vielä niin kaukaiselta ajatukselta. 

Tänään aamulla heräsin kyllä kamalaan päänsärkyyn ja kuvotukseen. Mittasin verenpaineen ja se olikin taas koholla. Olenkin nyt koko aamun viettänyt sängyn pohjalla kylmä pyyhe naamalla. Toivotaan, että lepääminen auttaa ja huomenna olisi taas "normaali" olo. Taidankin taas  vetää peiton korviin ja yrittää saada vaikka vielä unenpäästä kiinni. Pikkukaveri vatsassa kyllä potkottelee siihen malliin, että saa nähdä pystyykö tässä nukahtamaan. Ihanaa kyllä tuntea pienen liikkeitä <3

Mammaloma ja neuvolalääkäri

Maanantaina se sitten alkoi. Äitiysloma nimittäin. En tiedä olinko odottanut sitä enemmän kauhulla vai innolla. En tiedä vieläkään. Rakastan kyllä olla kotona ja puuhailla kaikenlaista. Pelkään vaan, että aika alkaa jossain kohtaa käydä tylsäksi. Mieskin tekee melkein joka päivä töidensä jälkeen remppaa joten ei siitäkään paljon seuraa ole. Toisaalta tekee ehkä hyvää vaan olla ja makoilla ja tehdä mitä sillä hetkellä huvittaa. Ilma on ainakin ollut aivan super joten koiran kanssa on tullut ulkoiltua. Vauhti ei kyllä päätä huimaa ja oikein odotan sitä, että pääsee taas kävelemään reippaasti.

Viimeinen työpäivä. Samalla olo oli haikea, mutta odottavan iloinen.

Eilen mulla oli myös toinen neuvolalääkäri. Verenpaineet on ollut nyt todella hyvät joten niistä ei ainakaan tarvitse olla huolissaan. Paino oli noussut totuttua vauhtia 500 g/viikossa. Jos hyvin käy niin se 80 kg ei kuitenkaan paukahda rikki. Toisaalta jos paukahtaa niin sitten paukahtaa:) 

Mainitsin lääkärille turvotuksesta sormissa ja sen myötä tulevista nivelkivuista. Kuulemma ihan normaalia ja kuuluu loppuraskauteen. Vettä siis vain lisää naamariin. Lääkäri käynnillä myös kuunneltiin sydänäänet, tehtiin sisätutkimus ja katsottiin ultralla vauvan tarjonta. 

Sydänäänet olivat hyvät ja vaihtelua kuului.  Kohdunsuu oli kiinni ja sen pituus oli 3 cm joten ei tässä ainakaan vielä olla synnyttämään lähdössä.  Ultraaminen tuli kyllä todella iloisena yllätyksenä. Oli ihanaa nähdä pieni ja katsoa, että sillä oli kaikki hyvin. Poika oli edelleenkin pääalaspäin ja kaikki näytti olevan hyvin. Pieni sydän pumppasi ja lapsivettä oli sopivasti. Mikään pieni ei pojasta kuulemma ole tulossa, kun tämän hetkinen painoarvio oli 3 kg. Itse olin syntyessäni päälle 2 kg ja mies taas vielä pienempi kun syntyi keskosena. 

Seuraava neuvola onkin vajaa kahden viikonpäästä. Niin ne päivät vaan hupenee! Mun puolesta pieni saa vielä ihan rauhassa pysyä vatsassa. Olo kun on yhä hyvä ja kaikkea pientä olisi vielä järjestelemättä.

Kaisa & Poika 35+3

Perhevalmennus

Luin raskauden alussa monista blogeista juttua neuvolan järjestämistä perhevalmennuksista. Kaikista välittyi sama viesti: kiusallista, turhaa ja todella vaivaannuttavaa. Näiden tekstien perusteella olinkin jo tehnyt päätöksen jonka julistin miehelle. Me ei sitten sinne perhevalmennukseen mennä.

Muutama neuvolakäynti sitten puheeksi tulikin nämä valmennukset. Terveydenhoitaja kysyi halutaanko me osallistua. Hän kertoi, että ensimmäisellä kerralla aiheena olisi synnytys ja toisella imetys ja lapsivuodeaika. Näistä ensimmäinen ei kuulemma olisi niin tärkeä, mutta toisesta voisi olla paljon apua. Kumpaankin oli silti pakko osallistua jos ilmoittautuisi mukaan. Jotenkin siinä tilanteessa en kehdannut kieltäytyäkkään valmennuksista ja niin meidän nimemme kirjattiin osallistujien listaan. Koko kotimatkan tuskastelin miehelle, että mihin tuli luvattua.

Kaksi viikkoa sitten  torstaina olikin jo perhevalmennuksen ensimmäinen osa eli synnytysvalmennus. Jännitin koko päivän mitä tulevan pitää. Olin ihan varma, että luvassa on kiusallisia hetkiä joissa harjoitellaan kaikki yhdessä mahdollisia kivunlievitys keinoja ja kerrotaan omista toiveista ja niin edelleen.

Paikalla oli meidän lisäksemme noin kahdeksan muuta paria ja kolme neuvolan tätiä. Istuttiin kaikki ison pöydän ääreen ja jotenkin jännitys katosi heti alkuunsa. Puolitoista tuntia istuttiin vaan ja kuunneltiin juttuja synnytyksestä sekä vinkkejä mitä ottaa mukaan ja miten kotona voi helpottaa oloa kun supistukset alkaa.

Ei siis yhtään hetkeä jolloin olisi tarvinnut jännittää tai nolostella. Itse en koe ensimmäisellä kerralla oppineeni varsinaisesti mitään uutta. Miehelle illasta saattoikin olla enemmän hyötyä.

Viime viikolla oli sitten valmennuksen toinen kerta jossa käsiteltiin imetystä sekä lapsivuodeaikaa. Heti alussa miehet kokoontuivat toiseen huoneeseen jossa heille vauva-arjesta ja isyydestä jutteli tuore isä. Sillä välillä me tulevat äidit katsottiin  imetysvideo. Video itsessään oli aika naurettava. Varmaan 10-vuotta vanha ja aika teennäinen. Siitä sai kyllä silti paljon sellaista tietoa imetyksestä joka olikin askarruttanut mieltä.  Videon jälkeen terkat kertoivat vielä omia vinkkejään ja sen jälkeen kätilö kertoi millaista on sairaalassa kun lapsi on syntynyt.

Kuten meidän oma neukku täti totesi oli jälkimmäinen kerta hyödyllisempi. Enään ei kaduta, että mentiin mukaan vaikka mitään kauheita ahaa-elämyksiä ei kumpikaan saanut. Ja vaikka etukäteen pelkäsin mahdollisia ryhmätehtäviä olisi ehkä sittenkin kiva jos sellaisia olisi ollut. Nyt muihin pariskuntiin ei tullut tutustuttua yhtään. Vertaistuki olisikin ollut parasta tässä vaiheessa.

Tekstistä tuli hieman sekava, mutta halusin, että netistä löytyisi edes yksi kokemus jossa perhevalmennuksessa ei ole tarvinnut hävetä, nolostua tai tuntea myötähäpeää. Paitsi ehkä omaa miestä kohtaan joka meinaa nukahtaa tuoliin rankan työpäivän jälkeen;)

Baby Shower

Heti kun kerroin parhaille kavereilleni raskaudesta heitettiin ilmoille juttua tulevista baby showereista. Olihan sellaiset pakko pitää kun kerran vauvakin oli tulossa! Kesällä kun nähtiin näiden kavereideni kanssa päätettiin sopia yhdessä päivä jolloin vauva kutsut järkättäisiin. Yleensähän kutsut tulee yllätyksenä tulevalle äidille, mutta mun epäsäännöllisen työn ja muiden opiskelujen takia päätettiin, että helpompi näin.
Samalla kun päätettiin päivä ehdotin paikaksi mieheni vanhempien mökkiä tässä lähellä. Saunomista ja hyvää ruokaa. Sen kummempia en halunnut.

Viime viikolla vihdoin koitti sovittu päivä ja kaasutettiin seitsemän tytön voimin viettämään leppoisaa lauantai päivää mökille. Lämmitettiin saunaa, höpöteltiin ja tehtiin grilliruokaa.

Kaverini olivat leiponeet mokkapaloja ihanin sinisin kotistein!

Ainut mikä jäi harmittamaan oli se, ettei kuvia tullut otettua. Olisi ollut kiva saada vaikka koko poppoosta yhteiskuva. Ja masusta tietenkin myös. 

Kun oltiin saatu grillailtua ja syötyä mentiin koko porukalla saunomaan. Mökillä on onneksi iso sauna joten koko poppoo mahtui kerralla lauteille juoruamaan. Tytöt olivat myös hankkineet kaikkia ihania hius- ja kasvonaamioita. 

Saunan raikkaina keiteltiin vielä kahvit ja kaikki yllättivät ihanilla lahjoilla! Sain myös ihan perinteisen vaippakakun joka oli kyllä ihan huikea!

Oli aivan ihana päivä ja parasta oli viettää se kaikkien parhaiden kavereiden kanssa. Harvoin kun kaikkia saadaan samaan paikkaan yhtä aikaa. Kyllä noiden juhlien jälkeen jaksaa hautoa pikkukaveria tämän lopunkin ajan. Eikä pelota yhtään kun herralla tulee olemaan noin ihania ihmisiä elämässään<3

Neuvola nro. 5

Huh viime viikosta selvitty! Ilmeisesti pitkät työpäivät aiheuttivat kamalan alavatsa kivun aina liikkuessa. Viikonloppuna olisi ollut mainitsemani polttarit, mutta kivuista ja tukalasta olosta johtuen päätin jäädä kotiin lepäämään. Vaikka kotiin jääminen tietenkin harmitti taisi se olla juuri oikea ratkaisu. Tänään pystyin jo kävelemään ilman kamalaa kipua.

Meillä oli aamulla neuvola jonka yhteydessä oli isyydentunnustus. Tuttuun tapaan ennen varattua aikaa otin painon, verenpaineen ja virtsanäytteen. Painosta en jaksa enää stressata vaikka se oli noussut tasan 2 kg viime kerrasta eli nyt vaaka näytti 74,5 kg. Kunhan ei paljoa yli 80 kilon mennä niin hyvä;)

Pissa oli myös puhdas. Verenpaineen mittaan aina kotona, koska silloin saan olla rauhassa, eikä tule turhia korkeita arvoja jännityksestä tai muusta johtuen.Tänä aamuna lukemat olivat silti huomattavasti korkeammat kuin yleensä. Laitoin korkeat paineet sen piikkiin, että olin juuri ennen mittaamista etsinyt (jälleen kerran) neuvolakorttiani ympäri huushollia.

Tänään neuvolavastaanotolla oli mukana kätilöharjoittelija. Mun mielestä on aina ollut kiva jos mukana on  ollut harjoittelija. Tuntuu, että silloin kaikki jutut käydään vielä tarkemmin läpi.
Tänään aloitettiin tosiaan sillä isyydentunnustamisella, jotta mies pääsi lähtemään töihin. Olin kuvitellut sen olevan paljon pidempi ja kiusallisempi tapahtuma. Mutta koko juttu kesti n.5 minuuttia. Meidän piti vain miehen kanssa allekirjoittaa muutama paperi ja thäts it. Ei tullut mitään kiusallista kuulustelua siitä kenen kanssa ja milloin on tullut sängyssä tehtyä muuta kuin nukuttua.

Miehen lähdettyä kerroin alavatsa kivuista ja kysyin voiko se olla vaarallista vauvalle. Kuulemma kipu kuulosti ihan normaalilta loppuraskauden vaivalta ja voisin tehdä töitä päivä kerrallaan mikäli siltä tuntuu. Ihana helpotus!

Ennen sydänäänien kuuntelua tunnusteltiin miten päin vauva vatsassani köllii tällä hetkellä. Pää oli kuulemma alaspäin, mutta ei vielä kauhean alhaalla. Peppu tuntui oikealla puolella vatsaa ja siinä kohdassa olenkin nyt pari päivää tuntenut potkuja. Sydänäänet olivat hyvät ja sf mitta oli 30,5 cm. Aika yläkäyrillä siis mennään.

Neuvolakorttia täyttäessä terkka kiinnitti huomiota aamun korkeisiin verenpaineisiin. Niinpä mitattiin ne vielä uudelleen. Hämmästykseksi ne olivat vielä korkeammat kuin aamulla. Niinpä sain torstai aamulle uuden ajan ja joudun nyt kotona mittamaan kolme kertaa päivässä kaikessa rauhassa paineita. Korkea verenpainehan voi olla merkki raskausmyrkytyksestä. Onneksi pissa oli kuitenkin puhdas eikä päätä ole särkenyt joten voi olla, että paineet oli koholla jostain vaarattomasta syystä. Hieman kyllä hirvittää sillä raskausmyrkytys voi olla perinnöllinen ja omalla äidilläni tuli paha myrkytys veljeäni odottaessa.

Tänään on onneksi vapaapäivä joten voin ottaa vielä rennosti. Enään kolme viikkoa töitä ja kahdeksan viikkoa laskettuun aikaan. Hui!

Kaisa & Poitsu 32+1

rv 32 kuulumiset

Pitikin mennä viimeksi manaamaan, että olo on hyvä ja pystyn tekemään kaikkea normaalisti. No enpä pysty enään.

Viime viikon perjantaina ja lauantaina oli yhdeksän tunnin työvuorot. Ennen ihan peace of cake mutta tässä tilassa taisi olla liian rankat kaksi päivää. Sunnuntaina kun yritin lähteä koiran kanssa aamulenkille en päässytkään kävelemään postilaatikkoa pidemmälle. Alavatsaan vihloi jokaisella askeleella aivan julmetusti ja kävely muistutti lähinnä valaan liikehdintää kuivalla maalla. Oli pakko palata kotiin ja passittaa mies lenkille.

Sama meno on jatkunut siitä asti. Tosin olen nyt joutunut aamuisin kävelemään väkisin puoli tuntia, että koira saa edes pienen aamupissatuksen. Työpaikalla asiakkaat ja työkaverit naureskelee kun lyllerrän hyllyväleissä. Varsinkin kun on pari tuntia seissyt paikallaan ja lähtee tauolle on eteneminen aika tuskaista.
  Välillä paikalla seisoessani iskee alaselkään kauhea kramppi. Yritä siinä sitte hymyillä ja olla iloinen asiakaspalvelija kun taju meinaa lähteä.

Meillä on maanantaina neuvola. Ajattelin siellä varmistaa,ettei kivut ole mitenkään vaarallisia. Kestän kyllä töiden takia pienet ja isommatkin kivut jos niistä on haittaa vain itselle. Mutta jos ne vaikuttavat jollain tavalla pieneen niin sitten pitää katsoa asiaa uudelleen. Toivon vain todella, että pystyisin vielä nämä reilu kolme viikkoa olemaan töissä.

Lauantaina on kaverini polttarit. Vähän pelottaa miten pysyn menossa mukana vaikka mitään raskasta ei siis tiedossa ole ja onneksi suunnittelussa on otettu tämä "siunattu" tilani huomioon. Voi olla, että sunnuntaina kotiin päästyäni makaan loppupäivän sohvalla ja kerään voimia ensi viikkoon. Ja ehkä ihan vähän syön herkkuja;)

Kaisa ja poitsu 31+3

Paluu arkeen

Niin se loma vaan meni. Vähän liian nopeasti. Vaikka on kyllä kiva palata tavalliseen arkeen ja päästä taas töihin. On myös kiva palata ruotuun ruokailun suhteen. Varsinkin viime viikon ateriat koostuivat lähinnä roskaruuasta ja voin kertoa, että olo on sen mukainen. Tavoitteena onkin nyt nämä viimeiset kymmen viikkoa keskittyä syömään hyvin ja muutenkin voimaan hyvin.

Mulla alkaa onneksi töihin paluu aika leppoisasti. Tällä viikolla on vain 35 h töitä. Eniten vaikuttaa jaksamiseen ehkä se, että pääsen joka päivä jo viimeistään kahdeksalta. Normaalisti kun olen usein kymmeneen asti vuorossa.

Eilen poksahtikin rikki jo rv 30! Huisia! Aika on mennyt kyllä todella nopeasti. Enään siis kymmenen viikkoa laskettuun aikaan. Ja viisi viikkoa niin saan jäädä äitiyslomalle. Jännittäviä aikoja siis elellään. Töistä pois jääminen tulee kyllä olemaan kova paikka.

Olo on vieläkin hyvä ja pystyn puuhastelemaan kaikkea melkein normaalisti. Ainut mikä harmittaa on koiran kanssa tehtävien lenkkien lyheneminen. Eilen erehdyin kävelemään 1,5 tuntia ja loppumatkasta väänsin melkein itkua. Niin paljon sattui vatsaan ja jalkoihin. Nukkuminen on onneksi vieläkin melko vaivatonta. Joinain iltoina on vaikeaa löytää hyvää asentoa, mutta useimmiten nukahdan kuin tukki. Nyt viikon ajan olen joutunut kerran yössä nousemaan juomaan ja vessaan. Onneksi uni tulee nopeasti uudestaan.

Pitäisi tehdä pientä listaa tarvikkeista jota meiltä vielä puuttuu. Tärkeimmät jutut meillä jo on joten en jaksa stressata vaikka ihan kaikkea ei kerettäisikään hankkia. Pojalla on täälä vanhemmat odottamassa ja rajattomasti rakkautta. Ei kai sitä pieni vauva muuta tarvitsekkaan.

Kaisa ja Poikanen 30+1

Kuvat viime viikon mini road tripiltä. Uudestakaupungista, Raumalta ja Porista. 

Heräteostoksia

Mulla on ollut nyt lomalla muutamana päivänä todella tylsää. Mies on huhkinut remontin kimpussa, kaverit on töissä, kotona joka paikka puunattu ja ulkona on satanut. Niinpä olen löhönnyt sohvan pohjalla (mikä on kieltämättä tehnyt kropalle ja mielelle ihan hyvää). Olen kolunnut läpi blogeja ja nettikauppoja. Ja olen aika ylpeä itsestäni, että olen aina sulkenut selaimen ilman että olen painanut nappia "lähetä tilaus". Yhdessä vaiheessa netti shoppailuni meni nimittäin hieman yli... No nyt olen tyytynyt vain tekemään ikkunaostoksia.

Toissapäivänä en kuitenkaan kyennyt pitämään näppejäni erossa virtuaaliostoskorista. Sen verran houkuttelevan ja minulle uuden nettiputiikin löysin. Tämä lildecor.fi nettisivusto miellytti niin paljon visuaalista silmääni, että olisin voinut selailla sitä vaikka kuinka paljon ja tuhlata sinne kaikki loma rahani. Onneksi pysyin kuitenkin kohtuudessa.

Sen lisäksi, että "kaupassa" oli ihana asioida oli toimituskin ihan super nopea. Ihan hämmästyin kun jo seuraavana aamupäivänä kännykkääni tuli viesti, että paketti on noudettavissa. Ja minähän kipitin lähimpään siwaan hetimmiten.

Mitäs minä sitten tilasin?

Tavarat oli paketoitukkin niin nätisti, etten melkein raaskinut avata

Olin haaveillut tuollaisesta bypinja imetyskorusta jo tovin. Mun mielestä ne on nättejä ja tarpeeksi rentoja omaan tyyliin. Parasta on, että tuo tulee  varmasti käyttöön vaikka imetys ei jostain syystä onnistuisikaan. Mies ei vaan jotenkin tuntunut ymmärtävän koko ideaa.. ;P

Korun lisäksi tilasin pari mintunvihreää harsoa jotka on tehty luomupuuvillasta. Ja ai, että miten pehmoisia ne ovat! Hieman eri laatua kuin ne miehen vanhat jotka värjäsin tällä vikkolla. Jos hyvä tuuri käy, ehkä nämäkin säilyvät seuraavat 30-vuotta?

Korun ja harsojen lisäksi mukaan tarttui ihana tellkiddon juliste joka on käsin tehty. Ajateltiin kehystää tuo ja antaa pojalle ristiäislahjaksi. Klikkasin ostoskoriin myös tuon monessa blogissa vilkkuneen pilvi tabletin vaikka se meneekin vielä kaappiin säilöön. Vähän jäi harmittamaan, etten sittenkin valinnut hauskaa turkoosia auton mallista tablettia. Toisaalta voinhan ostaa toisen ja lahjoittaa tuon vaikka mummola käyttöön jos siltä tuntuu.

Tein myös ennakkotilauksen aivan uudenlaisesta ootniinihana- vauvakirjasta! Sen pitäisi syyskuun alussa ilmestyä, joten palaan siihen ja muihin vauvakirja juttuihin sitten:)

Vanhojen harsojen uudistus

Miehen vanhempien mökiltä löytämämme 80-luvun äitiyspakkaus piti sisällään vaatteiden lisäksi vinon pinon vanhoja harsoja. Ne näyttivät siellä laatikossa nuhruisilta ja parhaat päivänsä nähneiltä. Ajattelin, etten koskisi niihin pitkällä tikullakaan vaan mies saisi ne remontti käyttöön räteiksi.

Kun kuitenkin tajusin uusien harsojen olevan melko tyyriitä päätin antaa noille 30-vuotta vanhoille räteille vielä mahdollisuuden. Ajattelin pestä ne ja katsoa tuleeko niistä lähellekkään valkoisen värisiä. Ja tulihan niistä. Vain muutamaan  jäi keltaiset läikät ja ne annoin sitten miehelle rätti käyttöön. Loput kymmenen tulivat täysin puhtaiksi,mutta nuhruisilta ne näyttivät edelleen.

Olin joskus taannoin bongannut paristakin blogista kuinka harsoja oli värjätty kivemman värisiksi. Onhan nuo valkoiset nyt aika ankeat vaikka harsot olisivatkin uusia. Niinpä päätin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni tekstiilien värjäystä. Ja kuinka helppoa se olikaan! Ja lopputulos oli kyllä omaa silmää miellyttävä.

Käytin värjäykseen Nitor tekstiiliväriä, koska se oli ensimmäinen joka silmiini prismassa osui. Väriksi valitsin harmaan. Värjäysaineen lisäksi piti ostaa tekstiiliväri suolaa. Jälkeenpäin mietin olisikohan ihan normaali ruokasuola ajanut saman asian? Hintaa tälle 10 harson värjäykselle tuli vähän vajaa 10 €. Sillä olisi saanut kaupasta ehkä kolme uutta harsoa. Tietenkin uusi on aina uusi. 

Olin pessyt harsot viime viikolla joten pääsin suoraan värjäyshommiin. Harsot pesukoneeseen ja tekstiiliväri patruuna harsojen päälle. Patruunoiden päälle kaadoin 500g tuota suolaa. Sitten vaan puuvillaohjelma käytiin ja lämpötilaksi laitoin 40*c. Kun ohjelma oli pyörinyt poistin tyhjät patruunat koneesta ja pesin harsot vielä pienellä määrällä pesuainetta lyhyellä pesuohjelmalla. 

Kyllä näitä kelpaa käyttää vaikka ruokalappuina jos imukyky ei muuhun riitä. Se selviää kuitenkin sitten testaamalla!