Mammaloma ja neuvolalääkäri

Maanantaina se sitten alkoi. Äitiysloma nimittäin. En tiedä olinko odottanut sitä enemmän kauhulla vai innolla. En tiedä vieläkään. Rakastan kyllä olla kotona ja puuhailla kaikenlaista. Pelkään vaan, että aika alkaa jossain kohtaa käydä tylsäksi. Mieskin tekee melkein joka päivä töidensä jälkeen remppaa joten ei siitäkään paljon seuraa ole. Toisaalta tekee ehkä hyvää vaan olla ja makoilla ja tehdä mitä sillä hetkellä huvittaa. Ilma on ainakin ollut aivan super joten koiran kanssa on tullut ulkoiltua. Vauhti ei kyllä päätä huimaa ja oikein odotan sitä, että pääsee taas kävelemään reippaasti.

Viimeinen työpäivä. Samalla olo oli haikea, mutta odottavan iloinen.

Eilen mulla oli myös toinen neuvolalääkäri. Verenpaineet on ollut nyt todella hyvät joten niistä ei ainakaan tarvitse olla huolissaan. Paino oli noussut totuttua vauhtia 500 g/viikossa. Jos hyvin käy niin se 80 kg ei kuitenkaan paukahda rikki. Toisaalta jos paukahtaa niin sitten paukahtaa:) 

Mainitsin lääkärille turvotuksesta sormissa ja sen myötä tulevista nivelkivuista. Kuulemma ihan normaalia ja kuuluu loppuraskauteen. Vettä siis vain lisää naamariin. Lääkäri käynnillä myös kuunneltiin sydänäänet, tehtiin sisätutkimus ja katsottiin ultralla vauvan tarjonta. 

Sydänäänet olivat hyvät ja vaihtelua kuului.  Kohdunsuu oli kiinni ja sen pituus oli 3 cm joten ei tässä ainakaan vielä olla synnyttämään lähdössä.  Ultraaminen tuli kyllä todella iloisena yllätyksenä. Oli ihanaa nähdä pieni ja katsoa, että sillä oli kaikki hyvin. Poika oli edelleenkin pääalaspäin ja kaikki näytti olevan hyvin. Pieni sydän pumppasi ja lapsivettä oli sopivasti. Mikään pieni ei pojasta kuulemma ole tulossa, kun tämän hetkinen painoarvio oli 3 kg. Itse olin syntyessäni päälle 2 kg ja mies taas vielä pienempi kun syntyi keskosena. 

Seuraava neuvola onkin vajaa kahden viikonpäästä. Niin ne päivät vaan hupenee! Mun puolesta pieni saa vielä ihan rauhassa pysyä vatsassa. Olo kun on yhä hyvä ja kaikkea pientä olisi vielä järjestelemättä.

Kaisa & Poika 35+3