Pitikin mennä viimeksi manaamaan, että olo on hyvä ja pystyn tekemään kaikkea normaalisti. No enpä pysty enään.
Viime viikon perjantaina ja lauantaina oli yhdeksän tunnin työvuorot. Ennen ihan peace of cake mutta tässä tilassa taisi olla liian rankat kaksi päivää. Sunnuntaina kun yritin lähteä koiran kanssa aamulenkille en päässytkään kävelemään postilaatikkoa pidemmälle. Alavatsaan vihloi jokaisella askeleella aivan julmetusti ja kävely muistutti lähinnä valaan liikehdintää kuivalla maalla. Oli pakko palata kotiin ja passittaa mies lenkille.
Sama meno on jatkunut siitä asti. Tosin olen nyt joutunut aamuisin kävelemään väkisin puoli tuntia, että koira saa edes pienen aamupissatuksen. Työpaikalla asiakkaat ja työkaverit naureskelee kun lyllerrän hyllyväleissä. Varsinkin kun on pari tuntia seissyt paikallaan ja lähtee tauolle on eteneminen aika tuskaista.
Välillä paikalla seisoessani iskee alaselkään kauhea kramppi. Yritä siinä sitte hymyillä ja olla iloinen asiakaspalvelija kun taju meinaa lähteä.
Meillä on maanantaina neuvola. Ajattelin siellä varmistaa,ettei kivut ole mitenkään vaarallisia. Kestän kyllä töiden takia pienet ja isommatkin kivut jos niistä on haittaa vain itselle. Mutta jos ne vaikuttavat jollain tavalla pieneen niin sitten pitää katsoa asiaa uudelleen. Toivon vain todella, että pystyisin vielä nämä reilu kolme viikkoa olemaan töissä.
Lauantaina on kaverini polttarit. Vähän pelottaa miten pysyn menossa mukana vaikka mitään raskasta ei siis tiedossa ole ja onneksi suunnittelussa on otettu tämä "siunattu" tilani huomioon. Voi olla, että sunnuntaina kotiin päästyäni makaan loppupäivän sohvalla ja kerään voimia ensi viikkoon. Ja ehkä ihan vähän syön herkkuja;)
Kaisa ja poitsu 31+3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti