Perhevalmennus

Luin raskauden alussa monista blogeista juttua neuvolan järjestämistä perhevalmennuksista. Kaikista välittyi sama viesti: kiusallista, turhaa ja todella vaivaannuttavaa. Näiden tekstien perusteella olinkin jo tehnyt päätöksen jonka julistin miehelle. Me ei sitten sinne perhevalmennukseen mennä.

Muutama neuvolakäynti sitten puheeksi tulikin nämä valmennukset. Terveydenhoitaja kysyi halutaanko me osallistua. Hän kertoi, että ensimmäisellä kerralla aiheena olisi synnytys ja toisella imetys ja lapsivuodeaika. Näistä ensimmäinen ei kuulemma olisi niin tärkeä, mutta toisesta voisi olla paljon apua. Kumpaankin oli silti pakko osallistua jos ilmoittautuisi mukaan. Jotenkin siinä tilanteessa en kehdannut kieltäytyäkkään valmennuksista ja niin meidän nimemme kirjattiin osallistujien listaan. Koko kotimatkan tuskastelin miehelle, että mihin tuli luvattua.

Kaksi viikkoa sitten  torstaina olikin jo perhevalmennuksen ensimmäinen osa eli synnytysvalmennus. Jännitin koko päivän mitä tulevan pitää. Olin ihan varma, että luvassa on kiusallisia hetkiä joissa harjoitellaan kaikki yhdessä mahdollisia kivunlievitys keinoja ja kerrotaan omista toiveista ja niin edelleen.

Paikalla oli meidän lisäksemme noin kahdeksan muuta paria ja kolme neuvolan tätiä. Istuttiin kaikki ison pöydän ääreen ja jotenkin jännitys katosi heti alkuunsa. Puolitoista tuntia istuttiin vaan ja kuunneltiin juttuja synnytyksestä sekä vinkkejä mitä ottaa mukaan ja miten kotona voi helpottaa oloa kun supistukset alkaa.

Ei siis yhtään hetkeä jolloin olisi tarvinnut jännittää tai nolostella. Itse en koe ensimmäisellä kerralla oppineeni varsinaisesti mitään uutta. Miehelle illasta saattoikin olla enemmän hyötyä.

Viime viikolla oli sitten valmennuksen toinen kerta jossa käsiteltiin imetystä sekä lapsivuodeaikaa. Heti alussa miehet kokoontuivat toiseen huoneeseen jossa heille vauva-arjesta ja isyydestä jutteli tuore isä. Sillä välillä me tulevat äidit katsottiin  imetysvideo. Video itsessään oli aika naurettava. Varmaan 10-vuotta vanha ja aika teennäinen. Siitä sai kyllä silti paljon sellaista tietoa imetyksestä joka olikin askarruttanut mieltä.  Videon jälkeen terkat kertoivat vielä omia vinkkejään ja sen jälkeen kätilö kertoi millaista on sairaalassa kun lapsi on syntynyt.

Kuten meidän oma neukku täti totesi oli jälkimmäinen kerta hyödyllisempi. Enään ei kaduta, että mentiin mukaan vaikka mitään kauheita ahaa-elämyksiä ei kumpikaan saanut. Ja vaikka etukäteen pelkäsin mahdollisia ryhmätehtäviä olisi ehkä sittenkin kiva jos sellaisia olisi ollut. Nyt muihin pariskuntiin ei tullut tutustuttua yhtään. Vertaistuki olisikin ollut parasta tässä vaiheessa.

Tekstistä tuli hieman sekava, mutta halusin, että netistä löytyisi edes yksi kokemus jossa perhevalmennuksessa ei ole tarvinnut hävetä, nolostua tai tuntea myötähäpeää. Paitsi ehkä omaa miestä kohtaan joka meinaa nukahtaa tuoliin rankan työpäivän jälkeen;)

Baby Shower

Heti kun kerroin parhaille kavereilleni raskaudesta heitettiin ilmoille juttua tulevista baby showereista. Olihan sellaiset pakko pitää kun kerran vauvakin oli tulossa! Kesällä kun nähtiin näiden kavereideni kanssa päätettiin sopia yhdessä päivä jolloin vauva kutsut järkättäisiin. Yleensähän kutsut tulee yllätyksenä tulevalle äidille, mutta mun epäsäännöllisen työn ja muiden opiskelujen takia päätettiin, että helpompi näin.
Samalla kun päätettiin päivä ehdotin paikaksi mieheni vanhempien mökkiä tässä lähellä. Saunomista ja hyvää ruokaa. Sen kummempia en halunnut.

Viime viikolla vihdoin koitti sovittu päivä ja kaasutettiin seitsemän tytön voimin viettämään leppoisaa lauantai päivää mökille. Lämmitettiin saunaa, höpöteltiin ja tehtiin grilliruokaa.

Kaverini olivat leiponeet mokkapaloja ihanin sinisin kotistein!

Ainut mikä jäi harmittamaan oli se, ettei kuvia tullut otettua. Olisi ollut kiva saada vaikka koko poppoosta yhteiskuva. Ja masusta tietenkin myös. 

Kun oltiin saatu grillailtua ja syötyä mentiin koko porukalla saunomaan. Mökillä on onneksi iso sauna joten koko poppoo mahtui kerralla lauteille juoruamaan. Tytöt olivat myös hankkineet kaikkia ihania hius- ja kasvonaamioita. 

Saunan raikkaina keiteltiin vielä kahvit ja kaikki yllättivät ihanilla lahjoilla! Sain myös ihan perinteisen vaippakakun joka oli kyllä ihan huikea!

Oli aivan ihana päivä ja parasta oli viettää se kaikkien parhaiden kavereiden kanssa. Harvoin kun kaikkia saadaan samaan paikkaan yhtä aikaa. Kyllä noiden juhlien jälkeen jaksaa hautoa pikkukaveria tämän lopunkin ajan. Eikä pelota yhtään kun herralla tulee olemaan noin ihania ihmisiä elämässään<3

Neuvola nro. 5

Huh viime viikosta selvitty! Ilmeisesti pitkät työpäivät aiheuttivat kamalan alavatsa kivun aina liikkuessa. Viikonloppuna olisi ollut mainitsemani polttarit, mutta kivuista ja tukalasta olosta johtuen päätin jäädä kotiin lepäämään. Vaikka kotiin jääminen tietenkin harmitti taisi se olla juuri oikea ratkaisu. Tänään pystyin jo kävelemään ilman kamalaa kipua.

Meillä oli aamulla neuvola jonka yhteydessä oli isyydentunnustus. Tuttuun tapaan ennen varattua aikaa otin painon, verenpaineen ja virtsanäytteen. Painosta en jaksa enää stressata vaikka se oli noussut tasan 2 kg viime kerrasta eli nyt vaaka näytti 74,5 kg. Kunhan ei paljoa yli 80 kilon mennä niin hyvä;)

Pissa oli myös puhdas. Verenpaineen mittaan aina kotona, koska silloin saan olla rauhassa, eikä tule turhia korkeita arvoja jännityksestä tai muusta johtuen.Tänä aamuna lukemat olivat silti huomattavasti korkeammat kuin yleensä. Laitoin korkeat paineet sen piikkiin, että olin juuri ennen mittaamista etsinyt (jälleen kerran) neuvolakorttiani ympäri huushollia.

Tänään neuvolavastaanotolla oli mukana kätilöharjoittelija. Mun mielestä on aina ollut kiva jos mukana on  ollut harjoittelija. Tuntuu, että silloin kaikki jutut käydään vielä tarkemmin läpi.
Tänään aloitettiin tosiaan sillä isyydentunnustamisella, jotta mies pääsi lähtemään töihin. Olin kuvitellut sen olevan paljon pidempi ja kiusallisempi tapahtuma. Mutta koko juttu kesti n.5 minuuttia. Meidän piti vain miehen kanssa allekirjoittaa muutama paperi ja thäts it. Ei tullut mitään kiusallista kuulustelua siitä kenen kanssa ja milloin on tullut sängyssä tehtyä muuta kuin nukuttua.

Miehen lähdettyä kerroin alavatsa kivuista ja kysyin voiko se olla vaarallista vauvalle. Kuulemma kipu kuulosti ihan normaalilta loppuraskauden vaivalta ja voisin tehdä töitä päivä kerrallaan mikäli siltä tuntuu. Ihana helpotus!

Ennen sydänäänien kuuntelua tunnusteltiin miten päin vauva vatsassani köllii tällä hetkellä. Pää oli kuulemma alaspäin, mutta ei vielä kauhean alhaalla. Peppu tuntui oikealla puolella vatsaa ja siinä kohdassa olenkin nyt pari päivää tuntenut potkuja. Sydänäänet olivat hyvät ja sf mitta oli 30,5 cm. Aika yläkäyrillä siis mennään.

Neuvolakorttia täyttäessä terkka kiinnitti huomiota aamun korkeisiin verenpaineisiin. Niinpä mitattiin ne vielä uudelleen. Hämmästykseksi ne olivat vielä korkeammat kuin aamulla. Niinpä sain torstai aamulle uuden ajan ja joudun nyt kotona mittamaan kolme kertaa päivässä kaikessa rauhassa paineita. Korkea verenpainehan voi olla merkki raskausmyrkytyksestä. Onneksi pissa oli kuitenkin puhdas eikä päätä ole särkenyt joten voi olla, että paineet oli koholla jostain vaarattomasta syystä. Hieman kyllä hirvittää sillä raskausmyrkytys voi olla perinnöllinen ja omalla äidilläni tuli paha myrkytys veljeäni odottaessa.

Tänään on onneksi vapaapäivä joten voin ottaa vielä rennosti. Enään kolme viikkoa töitä ja kahdeksan viikkoa laskettuun aikaan. Hui!

Kaisa & Poitsu 32+1

rv 32 kuulumiset

Pitikin mennä viimeksi manaamaan, että olo on hyvä ja pystyn tekemään kaikkea normaalisti. No enpä pysty enään.

Viime viikon perjantaina ja lauantaina oli yhdeksän tunnin työvuorot. Ennen ihan peace of cake mutta tässä tilassa taisi olla liian rankat kaksi päivää. Sunnuntaina kun yritin lähteä koiran kanssa aamulenkille en päässytkään kävelemään postilaatikkoa pidemmälle. Alavatsaan vihloi jokaisella askeleella aivan julmetusti ja kävely muistutti lähinnä valaan liikehdintää kuivalla maalla. Oli pakko palata kotiin ja passittaa mies lenkille.

Sama meno on jatkunut siitä asti. Tosin olen nyt joutunut aamuisin kävelemään väkisin puoli tuntia, että koira saa edes pienen aamupissatuksen. Työpaikalla asiakkaat ja työkaverit naureskelee kun lyllerrän hyllyväleissä. Varsinkin kun on pari tuntia seissyt paikallaan ja lähtee tauolle on eteneminen aika tuskaista.
  Välillä paikalla seisoessani iskee alaselkään kauhea kramppi. Yritä siinä sitte hymyillä ja olla iloinen asiakaspalvelija kun taju meinaa lähteä.

Meillä on maanantaina neuvola. Ajattelin siellä varmistaa,ettei kivut ole mitenkään vaarallisia. Kestän kyllä töiden takia pienet ja isommatkin kivut jos niistä on haittaa vain itselle. Mutta jos ne vaikuttavat jollain tavalla pieneen niin sitten pitää katsoa asiaa uudelleen. Toivon vain todella, että pystyisin vielä nämä reilu kolme viikkoa olemaan töissä.

Lauantaina on kaverini polttarit. Vähän pelottaa miten pysyn menossa mukana vaikka mitään raskasta ei siis tiedossa ole ja onneksi suunnittelussa on otettu tämä "siunattu" tilani huomioon. Voi olla, että sunnuntaina kotiin päästyäni makaan loppupäivän sohvalla ja kerään voimia ensi viikkoon. Ja ehkä ihan vähän syön herkkuja;)

Kaisa ja poitsu 31+3