Mä olen ihminen joka rakastaa odottaa ja suunnitella kaikkea. Mulla pitää aina olla joku juttu mihin saan uppotua kokonaan. Lomamatka, juhlat, koiran hankinta, muutto, remontti, terveellinen elämä-vaihe ja mitä näitä nyt on.
Usein huomaan nauttivani suunnittelusta ja johonkin asiaan valmistautumisesta enemmän kuin itse asiasta. Rakastan yli kaiken tehdä todo-listoja ja tutkia asioita netistä. Usein kun joku "projekti" on kesken en pysty keskittymään mihinkään muuhun. Suuntaan kaiken energian ja ajan vain siihen yhteen ja tiettyyn juttuun.
Ja sellainen olin jo lapsena. Muistan kun olin toivonut synttärilahjaksi Furbyä (kyllä, sitä elektronista lastenlelua joka puhui siansaksaa ja opetti mukamas englantia) etsin lelukirjoista kaikki mainokset ja jutut joissa siitä kerrottiin. Luin samoja paperisia sivua yli kuukauden ja olin aivan intona. Kun synttäripäivä sitten koitti ja paketista löytyi Furby tuli tilalle pieni tyhjyys. Tässäkö tämä oli? Mitä seuraavaksi?
Kuten varmaan jo arvasitte on tämä "oikea" odottaminen ollut mulle todella kutkuttavaa. Niin paljon hankintoja ja niin paljon uutta tietoa. Mun kone on täynnä avattuja välilehtiä, kun vertailen erilaisia varusteita ja todo-lista täyttyy kaikista ihanista pikku asioista. Kuitenkin pelkään, että mitä jos käy niinkuin sen virtuaalilelun kanssa. Kaiken tämän odottamisen ja suunnittelun jälkeen tulee tyhjyys kun ei olekkaan enään mitään mitä suunnitella ja odottaa.
Olen lohduttautunut sillä, että lapsen syntymän jälkeen vasta kaikkea tapahtuukin. Saan suunnitella ristiäisiä, joulua ja Uuttavuotta. Sitten alkaa remontinkin saralla tapahtua enemmän. Kaikenlaista pientä ja kivaa jota tälläinen fanaattinen suunnittela voi organisoida (jos enään sitten lapsen syntymän jälkeen jaksaa:D)
Me ollaan nyt kunnostauduttu ja tehty paljon vauvahankintoja (tai siis minä olen, mies on vain antanut hiljaisen hyväksyntänsä), joista pitää tulla kirjoittamaan.
Kaisa & Poikanen 25+5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti