Odottamisen ihanuus

Mä olen ihminen joka rakastaa odottaa ja suunnitella kaikkea. Mulla pitää aina olla joku juttu mihin saan uppotua kokonaan. Lomamatka, juhlat, koiran hankinta, muutto, remontti, terveellinen elämä-vaihe ja mitä näitä nyt on.

Usein huomaan nauttivani suunnittelusta ja johonkin asiaan valmistautumisesta enemmän kuin itse asiasta. Rakastan yli kaiken tehdä todo-listoja ja tutkia asioita netistä. Usein kun joku "projekti" on kesken en pysty keskittymään mihinkään muuhun. Suuntaan kaiken energian ja ajan vain siihen yhteen ja tiettyyn juttuun.

Ja sellainen olin jo lapsena. Muistan kun olin toivonut synttärilahjaksi Furbyä (kyllä, sitä elektronista lastenlelua joka puhui siansaksaa ja opetti mukamas englantia) etsin lelukirjoista kaikki mainokset ja jutut joissa siitä kerrottiin. Luin samoja paperisia sivua yli kuukauden ja olin aivan intona. Kun synttäripäivä sitten koitti ja paketista löytyi Furby tuli tilalle pieni tyhjyys. Tässäkö tämä oli? Mitä seuraavaksi?

Kuten varmaan jo arvasitte on tämä "oikea" odottaminen ollut mulle todella kutkuttavaa. Niin paljon hankintoja ja niin paljon uutta tietoa. Mun kone on täynnä avattuja välilehtiä, kun vertailen erilaisia varusteita ja todo-lista täyttyy kaikista ihanista pikku asioista. Kuitenkin pelkään, että mitä jos käy niinkuin sen virtuaalilelun kanssa. Kaiken tämän odottamisen ja suunnittelun jälkeen tulee tyhjyys kun ei olekkaan enään mitään mitä suunnitella ja odottaa.

Olen lohduttautunut sillä, että lapsen syntymän jälkeen vasta kaikkea tapahtuukin. Saan suunnitella ristiäisiä, joulua ja Uuttavuotta. Sitten alkaa remontinkin saralla tapahtua enemmän. Kaikenlaista pientä ja kivaa jota tälläinen fanaattinen suunnittela voi organisoida (jos enään sitten lapsen syntymän jälkeen jaksaa:D)

Me ollaan nyt kunnostauduttu ja tehty paljon vauvahankintoja (tai siis minä olen, mies on vain antanut hiljaisen hyväksyntänsä), joista pitää tulla kirjoittamaan.

Kaisa & Poikanen 25+5

Kummi pohdintaa

Me kuulutaan miehen kanssa kummatkin kirkkoon ja vaikken tosiaankaan mikään himo kristitty ole, on mulle kirkolliset perinteet tärkeitä. Näin ollen myös tuleva lapsi tullaan kastamaan ja halutessaan hän voi myöhemmin valita mihin uskoo vai uskooko mihinkään.

Itselleni lapsen tulevien kummien valinta on ollut helppoa. Olen itseasiassa tiennyt jo monta vuotta ketä pyydän kummeiksi jos joskus lapsen saan. Itseasiassa mulla olisi jo useammallekkin lapselle kummit valmiina, sillä elämässäni on monta tärkeää ihmistä joiden haluaisin lapsien elämässä olevan.

Meille ei usein miehen kanssa tule kinaa, mutta tästä kummi asiasta saatiin pieni vääntö aikaiseksi. Minä ehdotin lapselle kolmea kummia mikä oli miehen mielestä liian monta. Itselläni on kolme kummia vaikka siihen aikaan yleisempää taisi olla kahden kummin periaate. Miehelläkin kummeja on kaksi. Nykyään kummien määrä taitaa vaihdella paljon perheestä riippuen.

Mies vetosi siihen, että ihmiset luulevat meidän olevan lahjojen perässä!!!, jos lapsellemme valitaan kolme kummia. Eipä tullut itselleni mieleenkään noin hullu ajatus! Mä en nimittäin todellakaan ole mitään lahjakoneita valitsemassa vaan ihmisiä joiden kanssa meidän pikku poitsun olisi hyvä kasvaa. No lopulta sain miehen ylipuhuttua ja pyydämme kolmea meille tärkeää ihmistä lapselle kummeiksi.

Mietin pitkään miten voisin kummiudesta kysäistä. Aluksi mietin ihan naamatusten kysymistä, mutta halusin kuitenkin jotain mistä jäisi tulevalle kummille joku pieni muisto. Vaikka vihaan kaikkia valmiita runoja ja värssyjä joita on netti pullollaan päädyin kuitenkin kysymään asiasta sellaisen avulla.

Lähetin "kummikortit" maanantaina veljelleni ja yhdelle hyvälle ystävälleni. Mies vielä pohtii kahden välillä.(huoh miehet). Joten tänään posteljoonin pitäisi kiikuttaa kirjekuoret perille. Vastausta odotellessa siis. Toivon mukaan kumpikin haluaa kummi pestiin ryhtyä:)

Kaisa & Poitsu 25+3

Kipua & Kiukkua

Luojan kiitos on maanantai. Se nimittäin meinaa uuden viikon alkua. Ja toivottavasti tämä tuleva viikko on parempi kuin edellinen.

Olin koko viikon kuin persiiseen ammuttu karhu eikä mikään kiinnostanut. Kotona ärsytti tekemättömät kotityöt, väsymys ja mies. Eritoten se mies.
    Töissä ärsytti työkaverit, asiakkaat ja se, että joka paikkaan sattui kokoajan. Jouduin kassahommien sijaan olemaan paljon hyllyvälissä, mikä oli tämän vatsan kanssa jokseenkin rasittavaa. Yritä siinä nyt konttia maassa ja suoria alahyllyjen säilyketölkkejä kauniiseen riviin, kun vatsa ottaa kokoajan kiinni ja alaselkä huutaa hoosiannaa.
  Lauantaina olin jo niin kipeä ja väsynyt, että pillahdin pesuaine välikköä siistiessäni pieneen itkuun. Onneksi pystyin naamioimaan itkun hajusteyliherkkyydeksi pomon paukahtaessa paikalle.
  Iltaisin kotiin päästessäni jalat olivat kuin kaksi tukkipuuta ja pää täynnä sahanpurua. Vatsaa koski ja kävely oli kuin 90-vuotiaalla eläkeläisrouvalla.
 
Jotain iloa viikossa sentään oli, kun pikkuisen potkut alkoivat tuntua entistä selvemmin. Ihanaa tuntea pienet tömäykset vatsassa vaikka vähän oudolta se kieltämättä tuntuu.

Tänä aamuna päätin aloittaa viikon hyvillä mielin ja hemmottelin itseäni kasvonaamiolla ja herkkuaamiaisella. Aamulenkilläkin askel tuntui vähän kevyemmältä kun aurinko paistoi.

Peilin edessä pyöristynyttä vauvamasua peilaillessa (ja peili selfieitä ottaessani) päätin, että tästä tulee kyllä hyvä viikko!

Kaisa & isopieni möykkynen 24+1

90-luvun vauvanvaatteet

Niin kuin aikaisemmin kerroin, on mun vanhemmat säästäneet osan vauvanvaatteista joita minä ja veljeni olemme käyttäneet. Kun kävin muutama viikko sitten isälläni sain mukaani pari laatikko jotka olivat täynnä vaatteita. Sain myös ihan uuden lampaantaljan, joka oli jäänyt kaapin perälle.

Laatikoissa oli aika paljon valkoisia vaatteita, jotka olivat harmikseni ihan kellertäviä eivätkä varmasti lähde enään edes pesussa puhtaiksi. Aika paljon sai heittää räteiksi myös vaatteita joissa oli resorit. Ne kun olivat ihan hapertuneet.

Toinen laatikko oli täynnä tyttöjen vaatteita. Vaaleanpunaisia potkareita lähinnä. Ne hyllytin heti, koska mulla oli vahva poika olo. Toisessa laatikossa taas oli veljeni vaatteet, joista rankkasin muutaman hyvän käyttöön.

Käyttöön pääsi muutamat kivan väriset potkupuvut sekä viidet puolipotkarit. Voi tosin olla, että ne osoittautuu käytössä aivan surkeiksi. Jostain nimittäin luin, että ainoat hyvät puolipotkuhuosut/housut ovat sellaiset missä on leveä vyötäröresori. Näissä ei ole, mutta katsotaan kuinka toimii!

Paljon oli myös valkoisia kietaisupaitoja, jotka olivat myös säilyneet valkoisina. Luulisi, että nämä on käteviä niin ei tarvitse pujottaa vaatteita pienen pään läpi. 

Mun ihan lemppari on kuitenkin tämä mun vanha hihaton toppi, jonka vanhemmat on ostaneet kyprokselta kun olin vasta vatsassa. Ens kesänä tätä voi ainakin pitää kotioloissa, jos muualla ei kehtaa;)

Laatikoiden lisäksi sain ison kangaskassin joka oli täynnä villasukkia ja tämä ihanan retro haalari. Villasukista suurin osa oli pinkkejä ja liiloja joten ne jäi vielä odottamaan käyttäjäänsä. Kaikki villaiset oli kuitenkin kuin uusia. Niin sen taas huomaa, että luonnonmateriaali ei mene huonoksi ja kestää monta sukupolvea. 

Seuraavaksi kirjoittelen teille ihan uusista vaate hankinnoista, jotka ostin rakenneultran jälkeen, kun sain varmuuden, että pieni on elossa:)

Kaisa & iso möykkis 23+1

Neuvola nro.3

Meillä oli tänään aamulla kolmas neuvolakäynti. Pakotin tällä kertaa miehenkin mukaan, ettei neuvolatäti luule mulla olevan mielikuvitus poikaystävää.

Pissa ja verenpaine oli hyvät. Samoin hemoglobiini oli kuulemma loistava, 121.
 Mutta se paino....70 kiloa. Kyllä neuvolatädinkin kestohymy hyytyi kun sen lukeman näki vaa'assa. Yli 10 kg lisää lähtöpainoon. Hupsis. Ilmeisesti ne pakastepitsat on jääneet asumaan mun kroppaan. Sainkin siis puolet koko ajasta kuunnella ruokavalio neuvoja ja sitä, että enään olisi varaa lihoa 4 kg tämän raskauden aikana. Kuulemma ei myöskään haittaisi vaikka paino alkaisi nyt vähän tippumaan. Nyt mulla onkin kauheat paineet stempata ruokavalion kanssa ennen seuraavaa neuvolakäyntiä...

Painosaarnan lisäksi kuunneltiin sydänäänet jotka vaihteli hyvin siellä 160 ja 135 välillä. Kaikki siis vauvalla hyvin! Kohtu oli myöskin oikean kokoinen viikkoihin nähden.

Olin luullut, että perhevalmennukseen pitää varata itse aika ja luulin jo missanneeni koko jutun. Neukkutäti otti kuitenkin asian esille ja varasi meille paikat syyskuun ryhmiin. Ajattelin, että näin ensikertalaisena kaikki tieto on tervetullutta vaikka vähän epäröiden sinne menenkin. Onneksi mies lupasi sentään tulla mukaan.

Varattiin lopuksi vielä kaksi seuraavaa neuvola-aikaa. Toinen elokuulle ja toinen syyskuulle. Jälkimmäisen yhteydessä hoidetaan myös isyydentunnustus, koska ei olla naimisissa. Vaikutti meidän mielestämme helpommalta hoitaa se samalla neuvolassa ennen lapsen syntymää kuin että lapsen synnyttyä oltaisiin jouduttu menemään lastenvalvojalle. Papereiden siirtymisessä paikasta a paikkaan b kestää kuulemma tällä tavoin kuukauden kauemmin, mutta se ei haittaa meitä, koska emme itse joudu niihin papereihin koskemaan:)

Laskin eilen töissä myös kuinka kauan on vielä kesälomaan. 4 viikkoa ja 3 päivää. Aivan liian kauan.

Kaisa & Poikanen 22+4  

80-luvun vauvanvaatteet

Viikko on taas vierähtänyt ihan huomaamatta ja nyt ollaan jo viikolla 23! Enään 17 viikkoa jäljellä, hui!!

Viime viikolla ultran jälkeen menetin sentään lastenvaate neitsyyteni. Kävin muutamassa ketjuliikkeessä ostamassa ensimmäiset omat vauvanvaatteet. Ja ei se niin vaikeaa ollutkaan. Mutta niihin ostoksiin palaan omassa postauksessa.

Nyt aijon nimittäin esitellä teille eiliset löytöni! Oltiin eilen miehen vanhempien mökillä saunomassa ja samalla päätettiin katsoa löytyykö vintiltä miehen vauva-aikaisia vaatteita tai leluja. Pienen tonkimisen jälkeen törmättiin oikeaan löytöön! Vintin nurkassa oli nimittäin 1981-vuoden äitiyspakkaus.
'

Parasta oli, että pakkaus oli aivan täynnä pieniä vaatteita.

En saa jostain syystä kuvia oikeinpäin käännettyä...

Suurimmalle osasta vaatteita sai kyllä nauraa rajusti. Monessa vaatteessa oli myös pinttynyttä likaa ja kaikki resorivaatteet sai surutta heittää pois niiden hapertuvuuden takia. 

Parhaat löydöt olivat ehdottomasti villaiset vaatteet, jotka olivat kuin uudet. Voisin kuvitella, että varsinkin talvivauvalla villavaatteet ovat aika pop!

Käyttöön pääsee myös muutama raidallinen ihanuus,vaikka en materiaalina akryylia pidäkkään minään. Raita vermeiden lisäksi laatikossa oli kasapäin froteisia potkareita ja paitoja. Sain inhon väristyksiä kyseisten vaatteiden kuoseista sekä itse materiaalista. Kovaa ja inhottavan näköistä. Nykyaikana ei moisia taideita enään myydäkkään?

Nämä raitapaidat ja puolipotkari nousi lemppareiksi laatikosta!

Tässä vain murto-osa laatikon frotee kamaluuksista.

Lisäksi löysin erillisestä pussista ihanan neuleen ja kasan pieniä nahkakenkiä! Harmikseni kaikki kengät olivat aivan puhkikuluneita. Niin söpöjä ja laadukkaan näköisiä ne olivat, että käyttöön olisin muuten varmasti ottanut. 

Siinä oli pieni palanen 80-lukua. Seuraavaksi esittelenkin vihdoin ne omat 90-luvun aarteeni!

Kaisa & Poitsu 22+1