Meillä oli aika kahdeksalta ja lähdettiin miehen kanssa ajelemaan sairaalaan seiskan jälkeen. Ohjeessa luki, että vartti ennen omaa aikaa pitäisi ilmoittautua. Siinä kun aulassa istuskeltiin ja odotettiin oli olo aika outo. Tuntui hassua istua siellä muiden odottavien äitien kanssa. Vaikea käsittää, että on itsekkin odottaja. Että olin yksi niistä muista jotka odotti omaa ultra aikaansa.
Päästiin melkein tasan kahdeksalta sisään huoneeseen. Paikalla oli vanhempi lääkäri sekä harjoittelija joka teki itse ultrauksen.
Olin odottanut, että alussa kyseltäisiin enemmän voinnista yms, mutta melkeinpä suoraan käytiin asiaa, eli itse ultraukseen. Kauaa ei jouduttu jännittämään sillä möykkynen löytyi heti kun harjoittelija aloitti ultraamisen. Oli uskomattoman hienoa kuulla kun lääkäri sanoi "siellä se pieni sydän läpättää hienosti". Vielä ihanampaa oli nähdä möykyn liikkuvan ja potkiskelevan. Tuntuu hassulta ajatella, että tälläkin hetkellä vauveli köllii masussa tehden kuperkeikkoja, kun en itse tunne mitään.
Vauva oli kuulemma täydellisessä asennossa ultrausta ajatellen. Harjoittelija sai siis nopasti mitattua niskaturvotuksen sekä pituuden. Turvotus oli 1,3 mm ja pääperämitta 58 mm eli kaikki oli loistavasti. Myöskin selkäranka, jalat, kädet ja aivot näyttivät hyvin kehittyneiltä.
Näissä tunnelmisssa on hyvä odotella seuraavaa neuvolaa joka on jo ensi viikolla!
kaisa & Möykkis 12+4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti