Niinpä. En olisi uskonut, että pääsen tätä blogitekstiä kirjoittamaan. Fiilis on vieläkin epätodellinen; kasvaako sisälläni oikeasti ihmisen alku?
Olen säästynyt melkeinpä kaikilta raskausoireilta. Ja sekös vasta on olon epävarmaksi saanut. Voiko kaikki olla kunnossa jos ei tunnu miltään? No jos alkaa oikein miettimään niin onhan niitä oireita ollut...
Ensimmäinen oire oli tajuton nälkä. Oli pakko saada ruokaa ihan kokoajan. Ja paljon.
Sitten tuli järkyttävä turvostus. Sekä vatsa- että rinnat turposivat ja siitä kärsitään vieläkin.
Väsymys hiipi kuvioihin täysin puskista. Yhtenä aamuna en jaksanutkaan alkaa puuhastelemaan niinkuin normaalisti. Oli pakko ottaa kolmet päikkärit. Töissä tuntui, että aivotoiminta jäi kotiin. Ja väsymys on seurannut armottomasti mukana tähän päivään asti.
Kotona on aivan kauhea kaaos, koska en jaksa tehdä mitään. Saatan istua sohvalla puolituntia miettien, että tiskikone pitäisi tyhjentää. Puolen tunnin pohtimisen jälkeen päätän ottaa tirsat, koska väsymys käy ylitsepääsemättömäksi.
Joten toivon todella, että kohta puolin alkaa vireystila nousta. Tässä tulevana kuukautena onkin tulossa vaikka mitä!
Nt-ultra, neuvola, kavereiden kestitsemistä, tavaroiden pakkaus ja sen jälkeen muutto, tuparit ja vaikka mitä:)
Kaikki onneksi kivoja juttuja, mutta voisiko joku tuoda mulle vähän energiaa.
Nyt taidan mennä ottamaan pienet nokoset ennen kuin lähden iltavuoroon...;)
kaisa & Möykkis 11+2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti