U L T R A

Tätä aamua olin odottanut ja pelännyt melkein kuukauden. Tänään oli nimittäin np-ultra.

Meillä oli aika kahdeksalta ja lähdettiin miehen kanssa ajelemaan sairaalaan seiskan jälkeen. Ohjeessa luki, että vartti ennen omaa aikaa pitäisi ilmoittautua. Siinä kun aulassa istuskeltiin ja odotettiin oli olo aika outo. Tuntui hassua istua siellä muiden odottavien äitien kanssa. Vaikea käsittää, että on itsekkin odottaja. Että olin yksi niistä muista jotka odotti omaa ultra aikaansa.

Päästiin melkein tasan kahdeksalta sisään huoneeseen. Paikalla oli vanhempi lääkäri sekä harjoittelija joka teki itse ultrauksen.
Olin odottanut, että alussa kyseltäisiin enemmän voinnista yms, mutta melkeinpä suoraan käytiin asiaa, eli itse ultraukseen. Kauaa ei jouduttu jännittämään sillä möykkynen löytyi heti kun harjoittelija aloitti ultraamisen. Oli uskomattoman hienoa kuulla kun lääkäri sanoi "siellä se pieni sydän läpättää hienosti". Vielä ihanampaa oli nähdä möykyn liikkuvan ja potkiskelevan. Tuntuu hassulta ajatella, että tälläkin hetkellä vauveli köllii masussa tehden kuperkeikkoja, kun en itse tunne mitään.

Vauva oli kuulemma täydellisessä asennossa ultrausta ajatellen. Harjoittelija sai siis nopasti mitattua niskaturvotuksen sekä pituuden. Turvotus oli 1,3 mm ja pääperämitta  58 mm eli kaikki oli loistavasti. Myöskin selkäranka, jalat, kädet ja aivot näyttivät hyvin kehittyneiltä.

Näissä tunnelmisssa on hyvä odotella seuraavaa neuvolaa joka on jo ensi viikolla!

kaisa & Möykkis 12+4

Kuka minä olen?

• 25-vuotias
• Siivousfriikki
• Huolimaton perfektionisti
• Iloinen kaupan kassa
• Kotona vihainen pirttihirmu
• Yhden lähes täydellisen miehen avovaimo
• Ja yhden seinähullun koiran onnellinen omistaja
• Tuleva omakotitalon omistaja
• Partiolainen
• Leipomista rakastava kotihiiri

kaisa ja möykky 12+3

ps. Huomenna kauan odotettu ultra, joten huomenna hyviä tai huonoja uutisia luvassa...

Saako jo huokaista?

Eilen poksahti kauan odotettu raskausviiko 12+0! Nyt on siis pahin keskenmenon vaara takana. Toki missä vaiheessa vain voi käydä ikävästi, mutta kuitenkin. En olisi kyllä uskonut, että pääsen näille viikoille asti. Olin ajatellut, että tässä vaiheessa uskallan varmasti jo nauttia ja iloita raskaudesta. No enpä uskalla vielä. Ehkä sitten sen ultran jälkeen...

Väsymys on alkanut pikkuhiljaa helpottaa (ainakin vähän). Tosin ei ole hirveästi ollut aikaa olla väsynyt, töitä kun oli viime viikolla enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi tällä viikolla on vähän helpompaa, noin niinkuin töiden puolesta.

Viime viikolla kärsin myös jokapäiväisestä alavatsa kivusta. Tuntui melkein samalta kuin menkkakipu. Hetken googleteltuani tulin siihen tulokseen, että kysessä on varmaankin kohdun kasvusta johtuva kipu. Huimaa!
Alaselkää on myös välillä vihlaissut kipeästi jos olen kumartunut. Nämä kaikki on onneksi pieniä vaivoja joista kärsin ilomielin, kunhan kaikki vaan on pikku-möykyllä hyvin.

Huomenna pitäisi aamu viideksi mennä töihin, joten taitaa olla parasta mennä nukkumaan!

Kaisa  & Möykkis 12+1

RV 3+5 -10+1

Kelataanpas aikaa vähän taaksepäin ja palataan ensimmäisiin viikkoihin.

rv 3+5 kuukautisten olisi pitänyt alkaa. Olin melkein 100 % varma, ettei tästä kierrosta ollut napannut. Päätin kuitenkin tehdä testin ennen töihin menoa, koska oltiin lähdössä seuraavana päivänä Bulgariaan talvilomareissulle.  Lähdin vähän aikaisemmin ja kävin läheisessä ostoskeskuksessa ostamassa testin (taisin ostaa kyllä ainakin viisi pakettia), koska kotona ei ollut yhtään. Menin yleiseen vessaan ja pissasin tikkuun. Nauratti koko tilanne. Parin minuutin päästä vilkaisin ja stadaa! Meinasi testi tippua pönttöön järkytyksestä kun siinä näkyikin kaksi haaleaa viivaa. Arvata saattaa, että töissä oli vähän vaikea keskittyä.

rv 3+6 Lähdettiin aamulla reissuun miehen kanssa. Olin päättänyt, että kerron vasta kun tullaan takaisin kotiin mikäli kyytiläinen pysyisi siihen asti matkassa. Koko reissu oli aika stressaava, koska viiva oli ollut niin haalea ja jouduin odottamaan viikon, että pääsin kotiin testaamaan uudestaan.
 Mies ihmetteli kun heräsin joka aamu kuudelta ja raahasin unisen miehen heti väkisin hotellin aamupalabuffaan. Nälkä oli aivan järjetön! Ensimmäiset turvotukset alkoi myös tulloin.

rv 4+6 Tultiin yöllä reissusta kotiin ja juoksin heti ensimmäisenä vessaan. Helpotuksen määrä oli sanaton kun testiin tuli vahvempi viiva kuin viikko sitten. Menin hyvillä mielin nukkumaan, mutten halunnut vieläkään kertoa miehelle mitään.

rv 5+3 Varasin neuvolan ja sain sen yllättäen heti seuraavalle viikolle. Kerroin vihdoin myös miehelle, joka oli hämmentynyt, mutta iloinen uutisista.

rv 6+5 Oli ensimmäinen neuvola. Meidän neukkutäti oli kyllä tosi mukava. Juteltiin puolitoista tuntia kaikesta ruokavalion, liikunnan ja työn välillä. Sen lisäksi otettiin tietty paino, verenpaine ja muut. Kaikki näytti olevan kunnossa. Varattiin seuraava aika toukokuun alkuun.

rv 7+2 Olin varannut ajan yksityiselle varhaisultraan sillä halusin varmistua, että kyse ei ole kohdunulkoisesta raskaudesta tms. Oli varmasti yksi elämäni kuumottavimmista hetkistä maata siinä tutkimuspöydällä ja odottaa tuomiota lääkäriltä. Onneksi kaikki oli hyvin, sydän löi ja alkio vastasi tuolloin viikkoja. Oli kyllä jokaisen pennin arvoista.

rv 10+1 kävin hakemassa postista tilaamani kotidopplerin. Olin varautunut siihen, ettei sykettä kuuluisi välttämättä vielä muutamaan viikkoon. Vaan kuuluihan se! Helpotus oli kyllä suuri sillä olin pelännyt keskeytynyttäkeskenmenoa enemmän kuin mitään.  Nyt olen muutaman kerran viikossa kuunnellut ja aina on enemmän tai vähemmän hyvin sykkeet kuulunut.

Nyt sitten seuraavat etapit ovat tosiaan sunnuntaina kun tulee täyteen 12+0 ja keskenmenon riski pienenee hurjasti ja ensi viikolla 12+4 kun on kunnallinen varhaisraskauden ultra eli ns. np-ultra. En melkein malta odottaa!

Elämäni pisin matka-matka äidiksi

Niinpä. En olisi uskonut, että pääsen tätä blogitekstiä kirjoittamaan. Fiilis on vieläkin epätodellinen; kasvaako sisälläni oikeasti ihmisen alku?

Olen säästynyt melkeinpä kaikilta raskausoireilta. Ja sekös vasta on olon epävarmaksi saanut. Voiko kaikki olla kunnossa jos ei tunnu miltään? No jos alkaa oikein miettimään niin onhan niitä oireita ollut...

Ensimmäinen oire oli tajuton nälkä. Oli pakko saada ruokaa ihan kokoajan. Ja paljon.
Sitten tuli järkyttävä turvostus. Sekä vatsa- että rinnat turposivat ja siitä kärsitään vieläkin.
Väsymys hiipi kuvioihin täysin puskista. Yhtenä aamuna en jaksanutkaan alkaa puuhastelemaan niinkuin normaalisti. Oli pakko ottaa kolmet päikkärit. Töissä tuntui, että aivotoiminta jäi kotiin. Ja väsymys on seurannut armottomasti mukana tähän päivään asti.

Kotona on aivan kauhea kaaos, koska en jaksa tehdä mitään. Saatan istua sohvalla puolituntia miettien, että tiskikone pitäisi tyhjentää. Puolen tunnin pohtimisen jälkeen päätän ottaa tirsat, koska väsymys käy ylitsepääsemättömäksi.

Joten toivon todella, että kohta puolin alkaa vireystila nousta. Tässä tulevana kuukautena onkin tulossa vaikka mitä!
Nt-ultra, neuvola, kavereiden kestitsemistä, tavaroiden pakkaus ja sen jälkeen muutto, tuparit ja vaikka mitä:)
Kaikki onneksi kivoja juttuja, mutta voisiko joku tuoda mulle vähän energiaa.

Nyt taidan mennä ottamaan pienet nokoset ennen kuin lähden iltavuoroon...;)

kaisa & Möykkis 11+2