Neuvola nro.7 ja yllätys visiitti Jorviin

Mulla oli eilen toisiksi viimeinen neuvola käynti. Tai mahdollisesti jopa viimeinen. Mittasin aamulla totuttuun tapaan verenpaineen kotona joka olikin todella korkea (150/107). Neuvola tapaamiseen menin rauhallisin mielin ja kerroin alussa perjantaista asti vaivanneista supistuksista. Neuvolatäti oli kuvailemani mukaan sitä mieltä, että synnytys voi olla hyvinkin käynnistymässä. Sydänäänet olivat hyvät ja vauva oli laskeutunut.

Mainitessani verenpaineesta neukkutäti sanoikin yllättäen, että mun pitää lähteä suoraan Jorviin, koska paineet ovat sen verran kovat ja synnytys ilmeisesti hyvin lähellä. Terveyskeskuksesta lähtiessäni olin aivan ymmälläni. Olin ajatellut mennä ostamaan loput puuttuvat pienet vauva tarvikkeet, mutta olinkin ehkä menossa synnyttämään. Pakokauhu iski ja pieni itkuhan siinä myös pääsi kun soitin miehelle.

Koko tilanne tuntui niin absurdilta kun seisoin ruuhkapussissa kipeine supistuksineni (eikä kukaan tarjonnut istumapaikkaa vaikka ilmeeni oli varmasti välillä kovinkin tuskainen) enkä yhtään tiennyt mitä tuleman piti. Ajattelin vain kotia joka oli jäänyt kauheaan sotkuun sekä sairaalakassia jota en ollut vieläkään pakannut. Kaiken kruunasi hirveä räntäsade joka alkoi kun astuin bussista ulos ja yritin löytää oikeaa ovea mistä pääsisin synnytysosastolle.

Lopulta löysin oikean paikan ja ilmoittauduttuani istuin odottamaan kätilöä. Kauaa en joutunut odottamaan kun mukava kätilö tuli ja vei minut tarkkailuhuoneeseen. Makasin sydänkäyrillä puoli tuntia ja sen jälkeen verenpaineet mitattiin uudestaan. Lukema oli vieläkin korkeampi (154/116) joten jouduin takaisin odotustilaan jotta hoitaja voisi tulla ottamaan labranäytteet.

Tunnin odotettuani otettiin verikoe ja sen jälkeen jouduin odottamaan vielä toisen tunnin. Tässä välissä mies oli onneksi päässyt töistä ja tuli seurakseni.

Kun labratulokset olivat valmistuneet kutsui kätilö minut lääkärin vastaanotolle. Pissa sekä labrat olivat kuulemma puhtaat. Kerroin kipeistä supistuksista joten lääkäri halusi tehdä sisätutkimuksen sekä ultrata vauvan. Kohdunsuu oli melkein 2 cm auki ja jos oikein muistan kohdunkaulaa oli jäljellä 1,5 cm. Voi olla, että tuo jälkimmäinen luku oli kyllä jotain ihan muuta. Supistukset olivat siis alkaneet hyvin tehoamaan. Ultrassa kaikki näytti myös olevan oikein hyvin ja painoa poitsulla oli noin 3,2 kg. Ei onneksi siis vielä mikään aivan jättiläinen!

Tutkimukset tehtyään lääkäri meni konsultoimaan vanhempaa lääkäriä siitä aloitettaisiinko minulle verenpainelääkitys. Hetken päästä lääkäri palasi ja tuomio oli lääkityksen aloitus ja seurantaan jääminen. Niinpä pääsin omaan pieneen huoneeseen lepäämään pariksi tunniksi. Ja ai että ne pari tuntia meni hitaasti! Välillä tuli myös todella kipeitä supistuksia tiheästi. Ne kuitenkin lopahtivat jossain kohtaa.

Pari tuntia levättyäni kätilö tuli mittaamaan verenpaineen. Paineet olivat onneksi laskeneet hiukan joten kätilö meni neuvottelemaan lääkärin kanssa pääsisinkö kotiin vai jäisinkö yöksi vielä tarkkailuun. Olin jo aika epätoivoinen sillä supistukset olivat kipeitä eikä siellä ollut mitään mahdollisuutta helpottaa niitä. Kotona sentään pääsisi suihkuun ja saisi kaurapussin pahinpaan kipuun. Onneksi sain lähteä kotiin, koska oloni oli muuten hyvä.

Torstaina pitäisi mennä kontrolliin ellei synnytys ole alkanut ennen sitä. Nyt joudun kolmesti päivässä syömään verenpainelääkkeen ja mittaamaan paineet.

Tänään pitäisi vielä siivota ja pakata vihdoin se sairaalakassi. Sitten olen ihan valmis puskemaan tämän poitsun ulos sillä enään kovin montaa päivää en näitä supistuksia jaksa. Vaan saas nähdä kuinka käy :)