Viime perjantaina mulla oli aika sokerirasitukseen, koska olen yli 25-vuotias. Olin varannut ajan heti aamuksi, jotta paasto ei tuntuisi niin pahalta. 12-tuntia syömättä meni yllätävän kivuttomasti eikä vielä testin jälkeenkään ollut erityisen nälkä.
Alussa hoitaja otti verikokeen ja heti perään piti juoda tölkillinen makeaa sokerilitkua. Omasta mielestäni se ei ollut etovaa eikä mulle tullut siitä huono-olo. Tämän jälkeen mentiin miehen kanssa odotushuoneeseen istumaan. Noin puolen tunnin odottelun jälkeen iski ihan kauhea olo. Oksetti ja kylmä tuskan hiki puski läpi koko kropasta. Tuntui myös siltä, että hetkenä minä hyvänsä lähtee taju. Onneksi mies oli mukana niin pystyin nojailemaan siihen ja ruikuttamaan huonoa oloa.
Tunnin odottelun jälkeen oli toisen verikokeen vuoro. Sen jälkeen olo alkoi taas normalisoitua ja toinen tunti odottelua meni yllättävän nopeasti. Kun oli vuoro mennä ottamaan kolmas ja viimeinen verikoe mies lähti viereisestä kaupasta ostamaan mulle aamupalaa. Croisanttia ja frezza mokkaa. Kokemus ei ollut mielestäni mitenkän miellyttävä, mutta ei kyllä erityisen pahakaan.
Eilen oli sitten neljäs neuvolakäynti. Mies tuli mukaan, kun lomalla kerta ollaan. Ennen meidän vuoroa otin taas pissanäytteen, verenpaineen ja painon. Verenpaine oli vähän korkeampi kuin aikaisemmilla kerroilla (133/93), mutta ihan normaalin rajoissa vielä. Paino taas oli noussut muutaman kilon viime kerrasta. Auts.
Mulla meni pasmat ihan sekaisin, kun meillä ei ollutkaan tuttu neuvolatäti ottamassa vastaan. Tämäkin oli kyllä todella mukava, eikä edes saarnannut painosta. Kuunneltiin sydänäänet ja sen lisäksi terveydenhoitaja tunnusteli vauvan asentoa. Oli kuulemma jo kääntynyt oikein päin. Niin hassua miten hän pystyi tuntemaan vauvan vain tunnustelemalla vatsaa! Kaikki vaikutti siis olevan hyvin, mikä on pääasia.
Sain myös tietää sokerirasituksen tulokset, jotka olivat kuulemma ihan huippu luokkaa. Olinkin ihan varma, että siellä on tulokset menneet sekaisin jonkun toisen kanssa. Mutta ei. Ihan tuntuu epätodelliselta miten kaikki onkaan mennyt hyvin koko raskauden ajan. Se pistääkin pelkäämään, että vielä jotain kamalaa sattuu. Ei kaikki vaan voi mennä hyvin. Vai voiko?
Sovittiin myös seuraava neuvolalääkäri aika lokakuun alkuun. Sitä ennen onkin sitten tavallinen neuvola ja ne perhevalmennukset. Ihan hullua, enään alle kolme kuukautta laskettuun aikaan!!
Kaisa ja poitsu 28+2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti