Rakenneultra

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä nukuin huonosti. Jos sitä edes nukkumiseksi voi sanoa. Ensin pyörin sängyssä monta tuntia miettien miten huomenna kertoisin kavereille ja perheelle rakenneultran hyvät uutiset. Halusin keksiä jonkun kivan tavan millä kertoa tuleville isovanhemmille onko tulevan babyn haarovälissä killuttimet vai jotakin muuta. Kun olin tätä asiaa tarpeeksi pähkäillyt aloin miettimään, että entä jos onkin huonoja uutisia. Sikiö on kuollut tai todella pahasti vammainen. Muotoilin päässäni valmiiksi viestin jonka lähettäisin esimiehelle. Että sori tänään en pysty tulemaan töihin. Jossain vaiheessa näitä mietintöjä nukahdin. Uni oli kuitenkin katkonaista ja vatsassa kiersi. Jännitti niin pirusti!

Onneksi ultra-aika oli melko aikaisin, en olisi kauempaa kestänytkään jännitystä. Ajettiin jo tottuneesti Jorviin ja käveltiin miehen kanssa kuin vanhat konkarit oikeasta ovesta sisään. Ilmoittauduttiin ja mentiin odottamaan. Mun pasmat tosin meni hieman sekaisin kun eräs mun asiakas tuli vaimoineen meidän perässä odotus käytävälle. Vähän vaivaantuneena siinä katseltiin toisiamme, "että ai sääkin olet paksuna". Onneksi meidät kutsuttiin heti huoneeseen niin ei tarvinnut jäädä kiusaantuneena tuijottelemaan seiniin.

Ultra-täti oli sama kuin np-ultrassa, mikä oli mun mielestä kivaa. Jotain tuttua kaiken jännän ja uuden keskellä. En ollut löytänyt mun neuvolakorttia aamulla, koska olin ennen tupareita siivonnut sen johonkin varmaan talteen. Niinpä päästiin heti suoraan asiaan.

Meinasin saada paskahalvauksen kun täti ei heti sanonut mitään. Tökki vaan kepillä mun vatsaa ja katseli ruutua. Luojan kiitos sen ensimmäiset sanat olivat "täälä tämä köllii, sydän lyö ja hienosti on kasvanut" eikä "olen pahoillani, mutta sykettä ei enään löydy".

Kaikki rakenteet olivat täysin kunnossa ja pikkuinen vastasi viikkoja. Oli käsittämättömän hienoa katsella pienen jalkoja ja käsiä jotka vispasivat sekä nähdä kaikki luut, jotka olivat hienosti kasvaneet. Pieni myös haukotteli makeasti, taidettiin herättää se aamu-unilta.
Sydämmen tarkastelu oli hieman haastavaa sillä baby oli selkä vatsaani vasten. Ultraaja yritti saada vauvaan liikettä heiluttelemalla vatsaani, mutta pieni ei jaksanut kääntyä. Lopulta käännyin itse kyljelleen ja näin saatiin vauvaan liikettä.

Kävi myös ilmi, että mulla on istukka etupuolella. Siksi en tunne vielä liikkeitä kunnolla. Muuta haittaa siitä ei pitäisi olla.

Niin ja saatiinhan me tietää mitä sielä haarovälissäkin on. Ei tullut yhtään yllätyksenä kun ultraaja sanoi vauvan olevan selvästi pieni POIKA!

Marraskuussa täälä on siis todellinen ukkovalta, mutta minulle sopii vallan mainiosti olla yksin se joka määrää kaapin paikan;)

Kaisa & Poitsu 21+2

Tyttö vaiko Poika..?

Enään viisi päivää rakenneultraan. Ja ai että tätä ollaan odotettu. Ei juurikaan siksi, että haluaisin vimmatusti tietää sukupuolen vaan siksi, että haluan vimmatusti tietää onko meidän pieni edes hengissä. En tunne vieläkään potkuja, ainakin niin luulisin, vaikka jo muutama viikko sitten mainitsin ne tuntevani. Taisi olla väärä hälytys. Ja vaikka tuo doppleri kotona onkin niin silti olen hyvin epäuskoinen voiko toinen vielä sielä kasvaa ja kehittyä. Voiko meillä olla niin hyvä tuuri? Tiedän että voi. Mutta jotenkin mieli yrittää varautua pahimpaan. Ja tunnen siitä suurta syyllisyyttäkin, etten ole voinut nauttia tästä raskaudesta.

Joka tapauksessa onhan se sukupuolenkin arvuuttelu kutkuttavaa, vaikka melkein varma olenkin, että pieni poika masussa asustelee. Pakkohan se minunkin oli kaikki mahdolliset tyttö/poika-testit tehdä:)

Vau.fi testin mukaan odotan Poikaa

Kiinalaisen synnytyskalenterin mukaan meille tulee Poika

Mahan muodosta voi myös päätellä tulevaa suokupuolta. Levenevä masu ennustaa tyttöä ja pystypallo taas poikaa. Itselläni maha ainakin tällä hetkellä kasvaa eteenpäin. Jos katsoo takaa niin näyttää kuin ei raskaana olisikaan. Vähän lihonnut vain;) Eli Poikaa tämäkin testi ennustaa.

Sitten vielä viimeinen:

POIKA:

Ei aamupahoinvointia
Et ole muuttunut ulkonäöllisesti
Säärikarvojen kasvu on kiihtynyt (voiko se muka enempää kiihtyä, kun aina on joutunut päivittäin sheivaamaan....)
Tekee mieli happamia ja suolaisia ruokia
Eteenpäin työntyvä masu
Vauvan sydämmen syke on hidas >140
Potkut napakoita ja kovia (en osaa vielä(kään) sanoa)
Linea Negra
Sinulla on terävä ilme (???)
Olit yhdynnässä ovulaation aikaan
Odotat esikoista
Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta tehdessänne
Kätesi ovat kuivat
Olet rauhallinen ja hyväntuulinen 
Vauvan isä lihoo odotusaikana
Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät
Rinnoissa valtava muutos, arat ja turvonneet (alussa joo, nyt ei enään)
Poika olo

11/18
TYTTÖ:

Pahoinvointia raskauden aikana
Kukkiva iho
Olet kiukkuinen
Ikenet verestävät
Vauva on kova hikkaamaan
Vauvan potkut eivät ole rajuja
Vauvan syke tiheä
Närästys
Sinulla on jatkuvasti lempeä ilme (kenellä on jatkuvasti???)
Vatsasi leviää sivulle
Makean himo
Olit yhdynnässä muutama päivä ennen ovulaatiota
Ei linea negraa
Edellinenkin lapsesi on tyttö
Olitte stressaanuneita lasta tehdessänne
Kädet aiempaa pehmeämmät
Rinnoissa ei juuti muutosta
Tyttö olo

5/18

Eli poikaa ennustaa tämäkin testi.

Pakko siis sanoa, että olen todella ihmeissäni jos tyttö lupaus maanantaina saadaan. Meillä on kummankin puolen suvussakin taipumusta poitsuihin, en tosin tiedä onko se mitenkään "perinnöllistä". Taitaa aika 50/50 olla:)

Poika tai tyttö, ei väliä. Kunhan saapuu elävänä tähän maailmaan ja meidän pieneen perheeseen <3


Kaisa & Pieni poika tai tyttö 20+3

Puoliväli saavutettu

Huh täälä ollaan selvitty viikonlopun reissusta. Ollaan mun parhaiden kavereiden kanssa osallistuttu kolmena aikaisempana vuonna Venlojen viestiin ja pakkohan sinne oli tänäkin vuonna lähteä! Idea tuntui vielä alkuviikosta hyvältä, mutta perjantaina olin jo ihan valmis luovuttamaan.

Keskiviikosta asti kärsin selkä- ja vatsakivuista jotka tuntui vain pahenevan loppuviikkoa kohden. Perjantain aamuvuoron jälkeen mentiin miehen kanssa tankkaamaan Raxiin ja kotiin päästyäni oli pakko päästä makuuasentoon, koska olo oli niin tukala (ei kuitenkaan siksi, että olisin syönyt niin paljon;D). Joka paikkaa särki eikä missään asennossa ollut hyvä. Seitsemän tuntia yritin lepäillä ja olo parani vasta kun kävin illalla lämpimässä suihkussa.

Kun vihdoin menin nukkumaan toivoin, että aamulla olo olisi edes jotenkin siedettävä. Tilannetta ei helpottanut yhtään, että en saanut pienen sykkeitä illalla kuulumaan. Aamulla herätys kellon piipittäessä viideltä olo oli kuin joku olisi hakannut pesäpallomailalla. Aloin kuitenkin urheasti pakkaamaan tavaroita mukaan ja seiskan jälkeen startattiin auto kohti Lappeenrantaa.

En ollut ajatellut kuinka raskasta olisi ensinnäkin istua neljä tuntia autossa. Jalat puutuivat ja tuntui, että vatsaan painaa oli missä asennossa tahansa. Kuitenkin kun vihdoin päästiin perille ja oli oman osuuteni vuoro sain jostain ihmeestä virtaa ja jaksoin lähteä reippaana matkaan. Tosin kävelin koko matkan ja loppuvaiheessa alaselkä oli melko kipeä. Maaliin pääsin kuitenkin ajassa 2h 9 min.

Koko eilinen menikin sitten reissusta palautuessa. Aivan käsittämätöntä, että sunnuntaina poksahti täyteen jo 20+0! Puolivälissä siis ollaan ja malttamattomana odotan mitä loppuaika tuo tullessaan. Vieläkään kun en osaa sisäistää, että meille on oikeasti tulossa vauva!

Sain viime viikolla isältäni osan minun ja veljeni vauvan kuteista joten palaan niihin kunhan kerkeän räpsiä muutaman kuvasen näistä helmistä.

Kaisa & Möhkynen 20 +2

Kotidoppler

On jo jonkin aikaa pitänyt kirjoittaa teille yhdestä alkuraskauden hankinnasta, nimittäin dopplerista.
En ollut ennen raskautta kuullutkaan, että moisen voisi ostaa kotiinsa ja vielä melko edullisesti. Seuratessani yhtä netin raskausketjua huomasin siellä monen ostaneen tai suunnitelleen dopplerin ostoa. Alussa mielsin kuitenkin moisen aivan turhaksi ja ajettelin, etten sellaisella mitään tekisi...

Vaan kuinka voikaan pienen ihmisen mielipide muuttua. Alkuraskaus oli itselleni todella raastavaa, koska melkein oireettomana oli vaikea kuvitella olevansa raskaana saatikka sitten kantavansa elävää alkiota sisällään. Varhaisultraääni toi lohtua vain hetkeksi ja sen jälkeen olisi pitänyt odottaa monen monta viikkoa, että saa tietää pienen olevan elossa.

Taisin olla viikoilla 9+5 kun googlasin sanan "kotidoppler". Google ehdotti raskauskeiju nimistä sivua joten piipahdin siellä. Viisi minuuttia myöhemmin olin tilannut tämän kapistuksen jolla luvattiin sydänäänten kuuluvan viimeistään rv 12. Netin palstoilla pyöriessäni moni kuitenkin kertoi kuulleensa pienet jumputukset jo rv 10 alkaen.

Päätin satsata vähän kalliinpaan versioon ja tilasin Angelsounds JPD-100 dopplerin. Pakettiin kuului myös ultraäänigeeli joka on ainakin omassa käytössä ollut todella riittoisaa. Nyt 9 viikon käytön jälkeen on melkein puolet jäljellä. Tosin olen kuunnellut pääsääntöisesti vain kaksi kertaa viikossa kuuluuko masusta enään mitään. Hintaa tällä setille tuli 66,80 € koska se oli silloin tarjouksessa (kävin äsken katsomassa ja tarjous on edelleen voimassa!).

Laite tuli kyllä super nopeasti ja jo seuraavana päivänä hain sen postista. Tälläiselle kärsimättömälle nopeat toimitukset ovat aina luksusta.

Ensimmäisen kerran kokeilin doppleria rv 10+1. Olin ajatellut odottaa vielä viikon, mutta en tietenkään malttanut. Ja hyvä niin sillä noin 10 minuutin etsimisen jälkeen löysin pienen sydämmen lyönnit. Tunne oli huojentava sillä olin ollut ihan varma saaneeni keskeytyneen keskenmenon.

Tuolloin rv 10+1 sydänääniä sai etsiä aivan häpyluun kohdalta, siitä mihin karvoitus loppuu. Nyt kun viikkoja on kertynyt enemmän kuuluu äänet jo melkein navan korkeudelta! Itse katsoin youtubesta videoita miltä sikiön syke kuullostaa, jotta osaisin sen tunnistaa. Se on ikään kuin nopeaa jumputusta tai hevosen laukkaa. Jos löytää ensin istukan äänen (viuh-viuh-ääni) niin yleensä sen läheltä löytää sykkeenkin.

Tulipa aika sekava kirjoitus, mutta toivottavasti tästä on joskus jollekkin apua:) Ja tärkeintä on muistaa, että vaikka kaikki olisi kunnossa ei sydänääniä silti välttämättä joka kerta löydä! Eikä tosiaan pidä huolestua jos ei ennen kahtatoista viikkoa kuule mitään:)

kaisa & Möykkynen 18+5

Liian iso pala kakkua

Taisin haukata vähän liian ison palan kun päätin pitää tuparit kaksi viikkoa muuton jälkeen. Rankkaa kenelle vaan, varsinkin jos on raskaana, käy töissä ja hoitaa yhtä energistä koiraa samalla.

Kaksi viime viikkoa oli aikamoista rypistelyä. Olen niin perfektionisti, että kaiken pitää olla nyt eikä heti ja just eikä melkeen. Ollaan kahden viikonaikana käyty ostamassa kasa huonekaluja ja kasattu ne. Siivottu (tai siis raivattu) pihaa, tehty rempan viimeistelyä, siivottu sisällä ja tehty kymmenen tuntisia työpäiviä.

Rakastan kaikkea puuhastelua yli kaiken. Ja vielä enemmän rakastan juhlien suunnittelua ja toteutusta. Mutta lauantaina kun heräsin aamu kahdeksalta ja leivoin ja siivosin 10 tuntia lepäämättä hetkeäkään meinasi epätoivo iskeä. Vatsa oli kipeä ja olin jo varma, että tapatan vauvan tällä raatamisella. Nautin kyllä suunnattomasti näiden tupareiden järjestämisestä, mutta en enää ainakaan tämän raskauden aikana aijo järjestää yhtä "isoja" pirskeitä.

Jos joku kaipaa vinkkejä tarjoiluihin niin tässä listaa mitä tein meidän viidelletoista vieraalle!:

Sitruuna juustokakku
Minttusuklaa täytekakku
Cup cakeja Suklaa-Nutella ja Kinuski-maapähkinävoi kuorrutteella
Kinkkupiirakkaa
Aurajuusto-omena rullia

Halloum-tomaatti piirakka
Kasvis foccaciaa
Nakkipiiloja
Coctailpiirakoita

Kaiken huipuksi eilen podin pahinta "darraa" ikinä! Vaikka en siis tietenkään mitään juonut. Oksensin, tärisin ja pää oli kipeä. Uskon, että aamu viiteen asti valvomisella sekä sillä etten lauantaina syönyt mitään kunnollista on suuri vaikutus eiliseen oloon.

Nyt on kuitenkin hyvä fiilis ja olen todella kiitollinen kaikille ystäville jotka olivat paikalla katsastamassa meidän uutta kotia:) Kaiken kruunaa se että olen koko viikon lomalla ja saan levätä juuri niin paljon kuin halua!

Kaisa & Möykkynen 18+1