...tai siis niiden olemattomuus.
Olen aina mieltänyt itseni kärsimättömäksi ja ennen raskautumista olin varma, että heti plussattuani juoksisin pää kolmantena jalkana ostamaan vauvalle ihania pieniä vaatteita. Vaan mikäs onkaan tilanne nyt.
En ole ostanut kuin yhden jutun nimittäin vauvakirjan joskus rv 10.
Alussa syy oli se, etten uskaltanut. Ajattelin sen tuovan huonoa onnea jos ostan yhdetkin pikkusukat ennen kuin ollaan turvallisilla vesillä. Ajattelin, että np-ultran jälkeen annan itselleni luvan aloittaa shoppailut hillitysti.
No ultra tuli ja meni eikä mitään ostoksia ole vieläkään tehty.
Kerran tosin vähän hypistelin. Olin ostamassa Lindexistä mammavaatteita ja päätin samalla vähän vilkaista niitä pientenkin vaatteita. Iski epätoivo. Ei mitään hajua esim. siitä minkä kokoisina niitä vaatteita pitäisi ostaa! Niinpä lähdin äkkiä livohkaan.
Mun vanhempani ovat säästäneet suurimman osan minun ja veljeni vauva-aikaisista vaatteista. Ajattelin aloittaa tämän hankintojen hommaamisen käymällä ne vanhat vaatteet läpi josko sieltä löytyisi jotain käyttökelpoista. Palaan niihin kuvien kera kunhan saan laatikot käsiini!
Oltiin eilen miehen kanssa ikeassa ostamassa muutama puuttuvat huonekalu tänne uuteen kotiin. Taisi sitä mukaan tarttua kyllä kaikkea muutakin... Vilkuilin siinä samalla vauvantarvikkeita. Sänkyjä, hoitopöytiä ja leluja. Kaikki oli syötävän suloisia ja osasin jo mielessäni valita sieltä mieleisimmät mikäli Ikeasta ne päädyttäisiin ostamaan. Mutta vaikka osasin valita mieleiset tuntui niiden ostaminen vielä kovin kaukaiselta.
En nimittäin vieläkään osaa ajatella, etät tälläkin hetkellä (toivottavasti) vatsassani kasvaa meidän pieni möykky. Niin outoa!
Vai olenkohan ainoa joka tuskailee tälläisiä :D
Nyt alan leipomaan raparperipiirakkaa parille ystävälleni jotka tulee tänään grillailemaan!
Kaisa & Myökky 16+3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti