Täällä taas

Mistäs sitä aloittaisi. Blogini kirjoitus tyssäsi siihen hetkeen kun ihana poikamme astui maailmaan 4.11.2016. Kaikki on mennyt hyvin ja tuosta pienestä vauvasta on kehittynyt ihastuttava, reipas taapero. Ja kenties tuleva isoveli...

Niinpä. Täällä ollaan taas raskaana ja halusin tulla tallettamaan tämänkin ihmeellisen matkan. Nyt ollaan tosin vasta aika alkumetreillä ja mitä vain voi käydä. Laskettu aika on helmikuussa mutta palaan asiaan ihan omassa postauksessa.

<3 Kaisa ja tötterö 6+4

Neuvola nro.7 ja yllätys visiitti Jorviin

Mulla oli eilen toisiksi viimeinen neuvola käynti. Tai mahdollisesti jopa viimeinen. Mittasin aamulla totuttuun tapaan verenpaineen kotona joka olikin todella korkea (150/107). Neuvola tapaamiseen menin rauhallisin mielin ja kerroin alussa perjantaista asti vaivanneista supistuksista. Neuvolatäti oli kuvailemani mukaan sitä mieltä, että synnytys voi olla hyvinkin käynnistymässä. Sydänäänet olivat hyvät ja vauva oli laskeutunut.

Mainitessani verenpaineesta neukkutäti sanoikin yllättäen, että mun pitää lähteä suoraan Jorviin, koska paineet ovat sen verran kovat ja synnytys ilmeisesti hyvin lähellä. Terveyskeskuksesta lähtiessäni olin aivan ymmälläni. Olin ajatellut mennä ostamaan loput puuttuvat pienet vauva tarvikkeet, mutta olinkin ehkä menossa synnyttämään. Pakokauhu iski ja pieni itkuhan siinä myös pääsi kun soitin miehelle.

Koko tilanne tuntui niin absurdilta kun seisoin ruuhkapussissa kipeine supistuksineni (eikä kukaan tarjonnut istumapaikkaa vaikka ilmeeni oli varmasti välillä kovinkin tuskainen) enkä yhtään tiennyt mitä tuleman piti. Ajattelin vain kotia joka oli jäänyt kauheaan sotkuun sekä sairaalakassia jota en ollut vieläkään pakannut. Kaiken kruunasi hirveä räntäsade joka alkoi kun astuin bussista ulos ja yritin löytää oikeaa ovea mistä pääsisin synnytysosastolle.

Lopulta löysin oikean paikan ja ilmoittauduttuani istuin odottamaan kätilöä. Kauaa en joutunut odottamaan kun mukava kätilö tuli ja vei minut tarkkailuhuoneeseen. Makasin sydänkäyrillä puoli tuntia ja sen jälkeen verenpaineet mitattiin uudestaan. Lukema oli vieläkin korkeampi (154/116) joten jouduin takaisin odotustilaan jotta hoitaja voisi tulla ottamaan labranäytteet.

Tunnin odotettuani otettiin verikoe ja sen jälkeen jouduin odottamaan vielä toisen tunnin. Tässä välissä mies oli onneksi päässyt töistä ja tuli seurakseni.

Kun labratulokset olivat valmistuneet kutsui kätilö minut lääkärin vastaanotolle. Pissa sekä labrat olivat kuulemma puhtaat. Kerroin kipeistä supistuksista joten lääkäri halusi tehdä sisätutkimuksen sekä ultrata vauvan. Kohdunsuu oli melkein 2 cm auki ja jos oikein muistan kohdunkaulaa oli jäljellä 1,5 cm. Voi olla, että tuo jälkimmäinen luku oli kyllä jotain ihan muuta. Supistukset olivat siis alkaneet hyvin tehoamaan. Ultrassa kaikki näytti myös olevan oikein hyvin ja painoa poitsulla oli noin 3,2 kg. Ei onneksi siis vielä mikään aivan jättiläinen!

Tutkimukset tehtyään lääkäri meni konsultoimaan vanhempaa lääkäriä siitä aloitettaisiinko minulle verenpainelääkitys. Hetken päästä lääkäri palasi ja tuomio oli lääkityksen aloitus ja seurantaan jääminen. Niinpä pääsin omaan pieneen huoneeseen lepäämään pariksi tunniksi. Ja ai että ne pari tuntia meni hitaasti! Välillä tuli myös todella kipeitä supistuksia tiheästi. Ne kuitenkin lopahtivat jossain kohtaa.

Pari tuntia levättyäni kätilö tuli mittaamaan verenpaineen. Paineet olivat onneksi laskeneet hiukan joten kätilö meni neuvottelemaan lääkärin kanssa pääsisinkö kotiin vai jäisinkö yöksi vielä tarkkailuun. Olin jo aika epätoivoinen sillä supistukset olivat kipeitä eikä siellä ollut mitään mahdollisuutta helpottaa niitä. Kotona sentään pääsisi suihkuun ja saisi kaurapussin pahinpaan kipuun. Onneksi sain lähteä kotiin, koska oloni oli muuten hyvä.

Torstaina pitäisi mennä kontrolliin ellei synnytys ole alkanut ennen sitä. Nyt joudun kolmesti päivässä syömään verenpainelääkkeen ja mittaamaan paineet.

Tänään pitäisi vielä siivota ja pakata vihdoin se sairaalakassi. Sitten olen ihan valmis puskemaan tämän poitsun ulos sillä enään kovin montaa päivää en näitä supistuksia jaksa. Vaan saas nähdä kuinka käy :)

Pesänrakennusvietti iski

Tänne on vihdoin iskenyt se kuuluisa raskaudenaikainen pesänrakennusvietti.

Olen ollut aina kova siivoamaan ja leipomaan joten mitään kovin radikaalia muutosta ei ole tapahtunut. Ehkä pikemminkin olen palaamassa normaaliksi itsekseni. Koko muun raskauden ajan siivoaminen ja leipominen on ollut vähän sellaista pakkopullaa, mutta nyt olen taas nauttinut kaikenlaisista kotihommista.

Mulla on muutenkin tosi tarkka siivousrytmi ja tulen todella kiukkuiseksi jos en sitä pysty noudattamaan. Vähän jo etukäteen pelottaa miten vauvan synnyttyä käy. Voi olla, että sitten ei ole aikaa eikä ehkä voimavarojakaan käyttää näin montaa tuntia viikossa siivouksiin.
Olen myös todella kontrollifriikki ja mulla on tietyt omat tavat miten siivoan ja meillä mies ei hoida mitään kotihommia. Haluan itse tyhjentää astianpesukoneenkin koska mulla on oma järjestys miten astiat laitetaan paikalleen ja mies ei sitä suostu tajuamaan. Voi olla, että joudun vielä luopumaan omista hulluista tavoistani, koska en varmasti joka paikkaan lapsen synnyttyä repeä.

Tänään leivoin kolme pellillistä korvapuusteja pakkaseen laitettavaksi. On sitten jotain hätä vierasvaraa jos en jaksa vauvan kanssa leipoa.

Eilen tunsin mielestäni ensimmäiset selkeät supistukset. Ne kestivät kerrallaan ehkä vajaa minuutin, mutta en tajunnut kellottaa niiden väliä. Epäilen myös, että eilen aamulla irtosi limatulppa, mutta siitä en ole ihan varma. Mies kertoi heränneensä monta kertaa viime yönä siihen, että vaikeroin ja nyyhkytin unissani. Itse en sellaista tiedostanut tekeväni, mutta heräsin kyllä monta kertaa yöllä siihen, että vatsaan koski todella kovaa. 

Tuntuu todella hassulta, että oikeasti synnytys voi käynnistyä hetkenä minä hyvänsä. Huomenna on enään tasan viikko laskettuunaikaan. Saas nähdä kauanko poitsu jaksaa vielä masussa kölliä. Itselläni ei olisi vielä mikään kiire synnyttämään ja aijonkin nauttia näistä viimeisistä päivistä tai viikoista kyllä ihan täysillä!

Vauvan tarvikkeet ja mitä meiltä vielä puuttuu

Meillä alkaa olla jo aika hyvin kaikki valmiina pientä tulokasta varten. Olen aikamoinen tavara hifistelijä ja mulle tärkeää on oikeastaan kaikessa mitä ostan, että tuote on laadukas ja miellyttää silmää. Maksan mielellään vähän enemmän, että saan juuri sellaisen kuin haluan ja että tavara mahdollisesti kestää vuosia ja on myös myytävissä eteenpäin.

Melkein kaikki tavarat tälle meidän tulevalle hurmurille olen ostanut torin kautta käytettynä. Suurimman osan vaatteista muutamaa lukuun ottamatta olen ostanut kirppikseltä niin kuin täällä kerroin. Joitain pieniä hankintoja on vielä tekemättä jotka mielelläni ostaisin ennen vauvan syntymää. Ei olla kummatkaan miehen kanssa mitään kauheita shoppailijoita joten kauppoihin ryysiminen pienen vauvan kanssa ei tunnu huokuttelevalta ajatukselta. Mielummin käytetään se aika johonkin muuhun.

Tässä vähän listaa mitä meillä jo on ja mitä taas puuttuu: 

Nukkuminen:

• Pinnasänky ja patja, ostettu perhetutulta
• Vauvanpesä
• reunapehmuste
• 5 kpl aluslakanoita ja kahdet pussilakanat
• 3 kpl muovitettua froteeta
• 2 kpl peittoa
• Itkuhälytin, mietinnässä nabby
  
  
  

Liikkuminen: 

• Yhdistelmärattaat, Emmaljunga city cross ja city koppa. Ostettu käytettynä.
• Manduca, ostettu käytettynä.
• Rattaisiin tavaralokerikko
• Hoitolaukuksi hankittiin Kånkkenin nro.2
• Turvakaukalo ja jalusta
• Lämpöpussi kaukaloon
• Lämpöpussi rattaisiin, tuli rattaiden mukana
  
  
  
  
  
  
  

Imettäminen & Syöminen:

• Stokken Tripp Trapp ja new born setti, ostettu käytettynä
• Stokken baby setti ja pehmusteet, ostettu käytettynä
• Tuttipulloja 
• Harsoja paljon
• Rintapumppu, ostetaan lapsen synnyttyä jos tarvitsee
• Liivinsuojia
• Maidonkerääjä

Hygienia & kylpeminen:

• Stokken flexi bath ja kylpytuki, ostettu käytettynä
• Kylpylämpömittari
• Kylpyöljyä
• 2 x huppupyyhe
• Kynsisakset
• Hiusharja
• Vanulappuja- ja puikkoja
• Talkkia
• Perusvoide
• Vaippoja
• Nenäimuri
• D-vitamiinitipat
• Bebanthenia
• vauvan särkylääkettä
• Kuumemittari
  
  
  

  

  Amme mahtuu meidän pienen kylppärin/vessan nurkkaan joten voin todella suositella muillekkin joilla ei ole paljoa ylimääräistä säilytystilaa

Muut:

• Tutteja
• Tuttinauha
• Sitteri baby björnin balance, ostettu käytettynä 
  

Puuttuukohan jotain oleellista tai epäoleellista vielä? 

Enään vajaa kaksi viikkoa laskettuun aikaan joten nyt olisi viimeiset hetket tehdä  loputkin hankinnoista! Toivon ettei poika päätä ainakaan paljon ennen sitä marraskuun kuudetta putkahtaa maailmaan, koska tuntuu etten ole vielä millään tasolla valmis. Toisaalta voiko sitä koskaan täysin valmiiksi itseään tunteakkaan...?
Jokatapauksessa jännittävät hetket ovat käsillä:)

Täysiaikaisuus saavutettu ja neuvola nro.6!

Eilen meillä lähti käyntiin 38 raskausviikko eli jos poika päättäisi nyt syntyä hän olisi täysiaikainen. Mä ja veljeni ollaan kummatkin synnytty juurikin raskausviikolla 38. Mies vielä paljon aikaisemmin. Neuvolasta kysyin jonkin aikaa sitten onko sillä merkitystä jos kummatkin vanhemmat ovat syntyneet ennen laskettua aikaa. Ei kuulemma ole ja uskonkin, että tämä meidän jäbä syntyy reilusti lasketun ajan jälkeen. Ainakaan vielä ei ole mitään merkkejä, että synnytys olisi ihan lähi päivinä käynnistymässä.

Mulle iski perjantai illalla ihan yhtäkki kauhea kurkkukipu ja nyt olenkin sitten kauheassa flunssassa. Kuume ei tosin ainakaan vielä ole noussut, mutta muuten olo on aika voimaton. Kahtena edellisenä yönä on myös tullut nukuttua aika huonosti. Kuumaa mehua onkin kulunut litra tolkulla kun en viitsisi hirveästi mitään lääkkeitä syödä. Yhden panadolin otin, mutta siitä ei ollut oikein mitään apua.

Lauantaina olisi hyvän ystävän häät joten toivon todella, että olen parantanut siihen mennessä. Mulla on pieni asukriisi kun ei ole vielä mitään hajua mitä päälleni laitan. Mikään vanhoista mekoistani ei enää todellakaan mene päälle joten pitäisi tällä viikolla suunnata varmaan kauppoihin katselemaan jotain. Ideaali tilanne olisi jos voisin sitten samaa mekkoa käyttää pojan ristiäisissä. Voi tosin olla, että kroppa on sitten taas niin erimallinen, että se mikä nyt tämän vatsan kanssa näyttää hyvälle ei enää istukkaan kun isoin kumpu (toivottavasti) on kadonnut. Joudun myös noihin häihin metsästämään kenkiä lainaan sillä omat korkkarit ei mennyt edes survomalla enään jalkaan. Jotkut balleriina tyyppiset kengät voisivatkin olla tässä tilanteessa paremmat.

Mulla oli tänään myös neuvola. Koko käynti kesti alle 10 minuuttia kun aikaisemmat käynnit ovat olleet vähintään sen 30 min. Nyt vaan kyseltiin nopeasti voinnit läpi ja kun ei ollut mitään poikkeavaa katsottiin vauvan sydänäänet. Kaikki näytti olevan niinkuin pitää ja poika oli jo laskeutunut kuulemma tosi alas. Vähän oli neukkutäti sitä mieltä että nähdäänköhän enään seuraavalla käynnillä joka olisi kahden viikon päästä. itse uskon, että nähdään, mutta saa nähdä. Hieman alkoi jo jännäämään!:)

Nyt painelen takaisin tuonne sohvan pohjalle lepäämään veti tuo neuvolakäynti nimittäin olon aika veteläksi kun joutui juoksentelemaan busseihin ja ruokakauppaan.

Ihanaa maanantaita!:)

Kaisa & Poitsu 37+1

ps. alla muutama masu kuva tältä päivältä. Pitäisi ehkä pyytää miestä ottamaan ihan kunnon kuvia niin jäisi muistoksi. Ei nää peili kuvat nimittäin ehkä niitä parhaimpia ole :D

rv 36+1

Tänään alkoi mammaloman toinen viikko ja eilen poksahti rikki rv 36+0! Viime viikko sujahti ohi nopeammin kuin olin ajatellut. Pelkäsin, että kotona ollessa aika pysähtyy, mutta niin ei onneksi käynytkään. Toki välillä aika kävi todella pitkäksi kun tekemistä ei meinannut keksiä eikä lepäilyäkään loputtomiin jaksa.

Aika kuluu aikalailla telkkariohjelmia netistä katsoessa, koiran kanssa lenkkeillessä ja siivotessa. Tein taas vähän listaa mitä kaikkea pitäisi/voisi tässä lomalla ennen lapsen syntymää tehdä:

• Täyttää vauvakirjat loppuun odotusajalta
• Pestä loput vauvanvaatteet ja järjestellä lipasto uudestaan
• Pestä vauvan lakanat ja laittaa sänky valmiiksi
• Suunnitella ristiäisiä vähän valmiiksi
• Nukkua ja kerätä voimia
• Siivoilla ja järjestellä kaappeja
• Käydä miehen kanssa syömässä ulkona
• Viettää tyttöjen iltaa
• Hankkia loput vauva tavarat

Samaan aikaan toivon, että nämä loput viikot menisi mahdollisimman nopeasti ja samaan aikaan taas toivon, ettei tämä odotusaika loppuisi ihan vielä. Olo on vieläkin ihan hyvä joten ei valittamista. Lyhyet kävelylenkit sujuvat ongelmitta ja siivotakkin jaksan vielä hyvin. Nukuttuakin saan melkein normaalisti eikä päivisin vaivaa mikään kamala väsymys. Synnytystäkin pitäisi kai pikkuhiljaa alkaa jo miettiä? Tuntuu vain jotenkin vielä niin kaukaiselta ajatukselta. 

Tänään aamulla heräsin kyllä kamalaan päänsärkyyn ja kuvotukseen. Mittasin verenpaineen ja se olikin taas koholla. Olenkin nyt koko aamun viettänyt sängyn pohjalla kylmä pyyhe naamalla. Toivotaan, että lepääminen auttaa ja huomenna olisi taas "normaali" olo. Taidankin taas  vetää peiton korviin ja yrittää saada vaikka vielä unenpäästä kiinni. Pikkukaveri vatsassa kyllä potkottelee siihen malliin, että saa nähdä pystyykö tässä nukahtamaan. Ihanaa kyllä tuntea pienen liikkeitä <3

Mammaloma ja neuvolalääkäri

Maanantaina se sitten alkoi. Äitiysloma nimittäin. En tiedä olinko odottanut sitä enemmän kauhulla vai innolla. En tiedä vieläkään. Rakastan kyllä olla kotona ja puuhailla kaikenlaista. Pelkään vaan, että aika alkaa jossain kohtaa käydä tylsäksi. Mieskin tekee melkein joka päivä töidensä jälkeen remppaa joten ei siitäkään paljon seuraa ole. Toisaalta tekee ehkä hyvää vaan olla ja makoilla ja tehdä mitä sillä hetkellä huvittaa. Ilma on ainakin ollut aivan super joten koiran kanssa on tullut ulkoiltua. Vauhti ei kyllä päätä huimaa ja oikein odotan sitä, että pääsee taas kävelemään reippaasti.

Viimeinen työpäivä. Samalla olo oli haikea, mutta odottavan iloinen.

Eilen mulla oli myös toinen neuvolalääkäri. Verenpaineet on ollut nyt todella hyvät joten niistä ei ainakaan tarvitse olla huolissaan. Paino oli noussut totuttua vauhtia 500 g/viikossa. Jos hyvin käy niin se 80 kg ei kuitenkaan paukahda rikki. Toisaalta jos paukahtaa niin sitten paukahtaa:) 

Mainitsin lääkärille turvotuksesta sormissa ja sen myötä tulevista nivelkivuista. Kuulemma ihan normaalia ja kuuluu loppuraskauteen. Vettä siis vain lisää naamariin. Lääkäri käynnillä myös kuunneltiin sydänäänet, tehtiin sisätutkimus ja katsottiin ultralla vauvan tarjonta. 

Sydänäänet olivat hyvät ja vaihtelua kuului.  Kohdunsuu oli kiinni ja sen pituus oli 3 cm joten ei tässä ainakaan vielä olla synnyttämään lähdössä.  Ultraaminen tuli kyllä todella iloisena yllätyksenä. Oli ihanaa nähdä pieni ja katsoa, että sillä oli kaikki hyvin. Poika oli edelleenkin pääalaspäin ja kaikki näytti olevan hyvin. Pieni sydän pumppasi ja lapsivettä oli sopivasti. Mikään pieni ei pojasta kuulemma ole tulossa, kun tämän hetkinen painoarvio oli 3 kg. Itse olin syntyessäni päälle 2 kg ja mies taas vielä pienempi kun syntyi keskosena. 

Seuraava neuvola onkin vajaa kahden viikonpäästä. Niin ne päivät vaan hupenee! Mun puolesta pieni saa vielä ihan rauhassa pysyä vatsassa. Olo kun on yhä hyvä ja kaikkea pientä olisi vielä järjestelemättä.

Kaisa & Poika 35+3